Vastaus eri topikkiin….

LINKKI
Profiilikuva käyttäjästä Raya
Raya Ei kirjautuneena
Liittynyt: 30.12.2006
Kirjoituksia: 24
Vastauksia: 1011

Moro Jennifer85!

Vastaan tuon ”Rakkauden alkumetrit” topikin sijaan täällä koska jotenkin koen tämän osuvan hieman paremmin kohdilleen.
Ja mahdollista toistoa ja jankkaamista tämä teksti varmaankin sisältää, mutta ei tyytymättömyyttä tai valitusta.

Olemme viettäneet miehen kanssa mahd paljon aikaa yhdessä joko Valenciassa tai Tampereella hieman yli vuoden. Ensimmäinen vuosi suhteilussa sujui vähän harvemmin tapaillessa ja tutustuessa, totutellessa ajatukseen että näinhän tässä taisi käydä.

Minä viihdyn hyvin Valenciassa ja mieheni on viihtynyt hyvin Mansesterissa, hän varmasti saisi helposti vaikka autonkuljettajan (tai aiemmin mainitun hoitsun) duunin Suomesta mutta ei varmasti omaa ammattiaan vastaavaa työtä.
Minulla on 170 m2 asunto miehellä 30 m2…arvaapa kumpaan on helpompi mahtua?

Minulla ei ole Suomessa sukulaisia, joten käytännössä siteet jotka pitävät minut pohjoisessa rakentuvat eritavalla kuin ihmisillä yleensä.
Rakastan kotiani, olen satsannut ja panostanut siihen kovasti, muuttaessani Espanjaan joutuisin hävittämään kaikki yli kahdenkymmenen vuoden aikana keräilemäni kauniit tavarat, toisaalta materia on vain materiaa, mutta valitettavasti sitäkin tarvitaan, mutta se ei sido minua Suomeen.

Mieheni tiesi ja hyväksyi heti alkajaisiksi että kaksi pitkäaikaissairasta lasta (toinen vaikeavammainen mutta kehittyvä mikä mutkistaa kummasti kaikkea) asettavat tiukat puitteet ja raamit yhteiselämällemme ja sille miten suhteemme pääsee kehittymään.
Esikoisen koulu ja sen vaatimat erityisjärjestelyt eivät hoidu minun kielitaidollani ja ilman taloudellisia resursseja Espanjassa –äidinkielelläänkin ja maassa jossa osalla vammaisistakin on mahdollisuuksia on vaikea saada asioitaan ajettua. Ehkäpä sitten kun hänellä on jokin ammatillinen koulutus ja ajan kuluessa hankittu kielitaito hän työllistyy todennäköisemmin Espanjaan kuin Suomessa. Kuopus pystyy käymään vaikka nettiperuskoulua Suomeen ja oppimaan espanjaa sivutöinään.
Espanjalaisesta koulusta en osaa sanoa juuta enkä jaata koska sälli tarvitsee Suomessa avustajan -Espanjassa sellaisia ei taida tarvita kukaan.

Minä olen tehnyt duunia ikäni, reilusti yli 20 v ja olen ollut aina omavarainen. Espanjasssa en työllisty oman alan töihin jos jotain duunia olisikin palkka olisi murto-osa omastani.millä eläisimme?
Tällä erää kielitaitoni ei riitä minkään oikean duunin saantiin, tosin kielen kyllä oppii, joteski…

Uusia ammattivaihtoehtoja olen harkinnut, mutta koska en jaksa oikein akateemiseksi ryhtyä, enkä ole erityisen kätsäkkä ei asiallisia hommia taida olla tarjolla.
La Alcaldesa tosin aina huutelee vapaita duuneja olevan…aeropuertolla yms kyllä kai sitä jotain hommaa…mutta mites niillä liksoilla maksetaan lapselle avustaja?

Valencian seuduilta voi vuokrata asunnon n. 400 eurolla/kk kaupungissa hinnat ovat jotain ihan muuta.
Muuta seutua Espanjassa emme harkitse asuinalueeksi (no ehkä miehen synnyinseutu kävisi)
Raha ei merkkaa kaikkea -heille joilla sitä on, todellisuus voi olla jotain ihan muuta, ellei
tuloja miten maksaa vuokra? ruoka? lukukausimaksut?

Onko järkeä uhrata oman onnensa vuoksi edes toisen lapsen mahdollisuus tulevaisuuteen??
Valitessaan vanhemmuuden ihminen tekee valintoja joiden asettamissa puitteissa loppuelämänsä elää.
Voi olla että lapsi sairastuu vakavasti, ja tarvitsee vanhempaansa sekä tämän tukea ja apua pidempään ja enemmän –näin minulle kävi,
1/99 en uskonut lapseni näkevän seuraavaa joulua, 5/99 lapseni sai uuden mahdollisuuden –loppuelämän, se on kallein lahja lasteni syntymän lisäksi. Se loppuelämä on usein ollut kivistä polkua ja lapsi meinaa uupua taakkansa alle, mutta yritän tukea häntä erityisesti silloin kun hän toivoo ettei sitä loppuelämää olisi…

En uskonut/tahtonut enää koskaan löytäväni ketään tai siis kenenkään löytävän/huolivan minua, turpaan oli tullut ihmissuhteessa kunnolla.
Lisäksi kun tiedän että Suomessa biologiset isätkin hylkäävät usein sekä vammaisen lapsensa että tämän äidin, ei se niin helppoa ole miehen käsitellä ja kestää sellaista, en uskonut yhdenkään miehen tahtovan ”ristikseen” minua. (Tästä minulla on karvaat kokemuksetkin)

Kummasti lapseton sinkkumies on sopeutunut poppoomme elämään, hän ei ollut ajatellutkaan hankkia parisuhdetta (tai perhettä) ennen kuin tapasi minut. Me olemme hänen perheensä, eikä kukaan ole kyseenalaistanut meidän perheyttämme Espanjassa.

Minä viihdyn paremmin Valenciassa samoin esikoinen, kuopus on kotikissa joka ehkä tottuisi helposti elämään muualla kuin ”kotona” vaikka hän on ainoa jolla on ”koti-ikävä…Siksi selvittelen kaikki mahdollisuudet viettää edes kaikki mahdollinen aika Valenciassa eikä se lopun viimein ole edes ihan vähän!
Katsellaan ja kuunnellaan asioilla on taipumus järjestyä…enpähän ainakaan ole jättänyt elämättä kuten helposti käy jos asiat ja elämä ovat ”haasteellisia”
Normaalisti vaikeavammaisen lapsen yh-mutsit ovat niin kovilla ettei meidänkaltainen shysteemi tulisi kysymykseenkään, minä olen ylienerginen (tiettyyn rajaan asti) enkä koe elämääni ihmissuhdepuolella mitenkään hankalaksi.
Ikävä toki on, voe tokkiisa ja kovakin, etenkin ennen kun hankin läppärin ja mokkulanetin, sen avulla olemme yhdessä cada dia, ja kaikki arkiset jutut tulevat käsitellyiksi tuoreeltaan, eikä kumpikaan jää ulkopuoliseksi toisen elämästä. Toki toki Sr:n työnteko asettaa vähän kapuloita nettiseukkailuun, yövuorossa olessaan ei kovasti ehdi jutskailla. Mutta sellaista se on kahden vuorotyötä (minä siis teen VAIN yövuoroja) tekevän elämä Suomessakin, vuoronvaihto kotiportilla tai jossain työmatkalla.

Eli ei ollut se lunastamaton lottovoitto meitsin ja Gordossakin tuli viimekierroksella vain 3 egee, mutta mennään hyvillä fiiliksillä eteenpäin, pian se ukkokulta sieltä tänne tupsahtaa heinäkylmiä pitelemään.
Rohkeutta toteuttaa tulevaisuuttasi ja rutkasti onnea ja rakkautta elämääsi Jennifer85!

P.S. Tämä juttu on kirjoitettu yhteistyöhaluttomalla läppärillä unen ja valveen rajamailla, kaikki virheet ja mahdolliset kömmähdykset sekä tulumunkit pidätetään!