Uusi versio.

Uusimmat Keskustelu Espanja.org Jeesinkinurkka Caminolle… Uusi versio.

LINKKI

La Cruizer
Ei kirjautuneena
Liittynyt: 13.03.2007
Kirjoituksia: 2
Vastauksia: 238

Laitan nyt tähän uuden version caminokuvauksesta. Oleo kyseli mm. lämpötiloja. Me teimme vaelluksen kesäkuun alussa, ja siihen mahtui sekä kuumaa että viileää säätä.

Cruizerin & kumppanien Camino 1-12.6.2001

Aeropuerto de León:
Vaihdettiin vaelluskengät jalkaan suoraan lentokentällä.
Käveltiin Leónin keskustaan ja etsittiin toimisto, josta sai niitä pyyhiinvaeltajan passeja. Passit olivat loppu, joten toimistossa leimasivat meille tyhjälle A4-paperille leiman, että olimme lähteneet Leónista liikkeelle. Tämän iltapäivän kävely oli aika suoraa tienpiennarta, ei kovin erikoista maisemaa.
Matkan pituus: 16 km ensimmäiseen yöpymispaikakan, joka oli:

1. Villadangos. Löysimme refugion, joka maksoi nykyrahassa alle euron verran. Otettiin heti leimat lappuun. Yöpyminen oli suuressa salissa, patjoilla lattialla. Illallista syötiin paikallisessa tapasbaarissa. Sitten nukkumaan – uni tuli heti, koska samana aamuna oltiin herätty n. 5 aikaan… Keskellä yötä herättiin kovaan paukutteluun. Ensiksi mieleen tuli jokin ETA:n hyökkäys, mutta kyseessä olikin paikallinen juhla ja siihen kuuluva ilotulitus… Villadangosista jatkoimme seuraavana aamuna kävelyä. Kuuma oli kun aurinko paistoi, ja kävelyreitti oli suurelta osin peltotietä, ilman mitään puiden suojaa. Ensimmäiset rakot saatiin jo jalkoihin…
Matkan pituus: 26 km toiseen yöpymispaikkaan, joka oli:

2. Astorga. Täällä etsimme jälleen paikallisen refugion. Yöpyminen oli ilmaista, joskin lahjoituksia saa aina tehdä. Täältä saimme vihdoin omat pyhiinvaeltajan passit. Todella mukavat espanjalaiset refugionpitäjät kyselivät Suomesta ja etsivät nimillemme espanjalaisia vastaavuuksia. Hoisivat myös oma-aloittesesti seurueemme yhden jäsenen kipeytynyttä polvea jääpussein ja sitein. Tässä refugiossa meidät kutsuttiin yhteiseen rukoushetkeen, johon mielenkiinnosta osallistuimme. Sitten meille tarjottiin illallista, jonka olivat valmistaneet jotkut pyhiinvaeltajista. Seuraavana päivänä kuuma sää jatkui. Muistaakseni alkumatka oli edelleen tasaista maastoa, mutta lopussa joutui kapuamaan kohti seuraavaa yöpymispaikkaa.
Matkan pituus 19.5 km kolmanteen refugioon:

3. Rabanal del Camino. Tätä refugiota isännöivät englantilaiset. Refugio oli täynnä, joten kaksi meistä joutui nukkumaan taivasalla, refugion katetulla terassilla. Tosin kuulemma siellä nukkuikin paremmin kuin sisällä, jossa toisinaan muiden yöpyjien kuorsaus häiritsi unensaantia… Illallista syötiin yhdessä tämän pienen kylän kolmesta (?) ravintolasta. Kylä on ylämäkeen rakennettu, ja muistelen että ainoa kauppa sijaitsi sen sisääntulossa, eli alhaalla, kun taas refugio oli enemmänkin kylän yläpäässä. Joten ostokset tehtiin harkiten, jottei tarvinnut harrastaa ylimääräistä mäkitreeniä… Seuraavana aamuna lähdettiin aikaisin liikkeelle. Tämän päivän maasto olikin sitten mäkisempää, ja vaihtelevaa. Muistaakseni mukaan mahtui pieni eksymisepisodikin, joka viivästytti meitä tunnilla…
Matkaa kertyi 32 km seuraavaan, neljänteen refugioon:

4. Ponferrada. Tämän refugion pitäjät olivat puolestaan saksalaisia. Refugio koostui pienemmistä huoneista, ja saimmekin sopivasti meille neljälle oman huoneen. Ponferrada on edellisillan Rabanalia huomattavasti suurempi paikka, asukkaita lähemmäs 70.000. Seuraavan päivän maasto oli taas helpompaa, ja näkymät kauniita.
Matkaa kertyi täälle päivälle 23.3 km.

5. Villafranca del Bierzo. Yövyimme ihastuttavassa vuoristorefugiossa, josta oli näkymät kylän laaksoon. Taas saimme neljän hengen huoneen itsellemme. Muistan istuskelleeni refugion portailla, siemaillen lasillista viiniä ja katsellen auringonlaskua vuorten taakse. Seuraava päivä taisikin olla koko León-Santiago reitin vuoristoisin. Eli mentiin joko ylös tai alas polkuja ja sorateitä: reisilihakset ja polvinivelet saivat vuoroin kyytiä… Viimeset viisi kilometriä olivat yhtä pitkää nousua kohti vuoren huippua.
Matkaa kertyi 27.8 km seuraavaan refugioon:

6. El Cebreiro. Tämä oli vuorenhuippurefugio. Jos aiempia päivinä olimme kärsineet kuumuudesta, niin täällä ylhäällä jatkuva tuuli piti huolen siitä, että lämpöä ei todellakaan ollut liikaa. Yöksi olisi mielellään ottanut ylimääräisen makuupussin. Seuraavana päivänä oli taas vuorossa huomattavasti helpompaa maastoa. Aluksi muistelen että käveltiin alaspäin asfalttitien reunaa.
Matkaa kertyi 21.2 km seuraavaan refugioon:

7. Triacastela. En muista tästä refugiosta juuri mitään. Lähtiessämme seuraavalle etapille koimme matkan ensimmäiset sadepisarat. Koko päivä oli pilvinen ja viileä.
Matkaa kertyi 17.3 km.

8. Sarria. Sarria kuului taas Caminon kooltaan hieman suurempiin pakkakuntiin, ja refugio sijaitsi aivan kylän keskustassa. Muistan että refugionpitäjä oli tomera espanjalaisnainen, joka pilkuntarkkaan määräsi jokaiselle oma sänkynsä (yleensä ne sai valita vapaasti). Ja vieläpä espanjaksi, mikä ei tietenkään mennyt perille monelle ulkomaalaiselle. Joten täti kapusi vielä ylös huoneisiin tarkistamaan, että jokainen oli majoittunut hänen osoittamalleen paikalle, ja jos ei, niin vaihto oli edessä… Seuraavana päivänä ohitimme ”100 km Santiagoon” –kyltin.
Matkaa kertyi 21.5 km.

9. Portomarin. Ei tarkkoja muistikuvia refugiosta. Tässä vaiheessa kannatti jo tulla ajoissa perille refugioon, sillä monet pyhiinvaeltajat – etenkin koululaiset – kävelevät vain Caminon viimeiset 100 km, jolla saa Santiagosta pyhiinvaeltajan todistuksen, eli Compostelan. Refugiot siis täyttyivät helposti, eikä aina ole mukava pitkän kävelytaipaleen jälkeen kuulla, että on jatkettava seuraavaan paikkaan…
Matkaa kertyi 23.9 km.

10. Palas de Rei. En taaskaan muista refugiosta mitään. Seuraavalle päivälle otettiinkin sitten täysmaratoni. Eli kun meno oli parinkymmenen kilometrin jälkeen kepeää, ja päiväkin vielä vasta puolessa välissä, niin päätimme jatkaa alkuperäisen suunnitelman mukaisen refugion ohi seuraavaan. Viimeiset kilometrit olivat kyllä melko tuskaisia jalkapohjille.
Matkaa kertyi 44 km. Lähtöpisteestä perille kesti 14 tuntia, joista 10 tuntia tehokasta kävelyä.

11. Arca. Tämä oli pieni tienvarsirefugio. Vastaanotossa tyttö katseli meitä pitkään kun kerroimme mistä olimme lähteneet sinä aamuna liikkeelle, ja totesi: “locos”… Jos meitä siinä vaiheessa hymyilytti, niin seuraavassa hetkessä jo paljon vähemmän, kun saimme kuulla, että lähin ravintola oli 2 km päässä, takaisinpäin. Eikä näillä main kannattanut takseja alkaa soittelemaan, joten jalkapohjille vielä hieman kovuutta, ja ylimääräiset 4 km mittariin… Seuraavan päivän kävely oli todella kovilla, vaikka pituutta ei ollut erityisen paljon. Mutta kaupunkikävely kovalla asfaltilla teki ikävästi kipeää, ja jouduimme pysähtymään normaalia paljon tiheämmin.
Matkan pituus 19 km.

12. Santiago de Compostela!!! Vihdoin perillä! Saavuimme alkuiltapäivästä, ja kävimme heti ilmoittautumassa pyhiinvaeltajien toimistossa. Esitimme pyhiinvaeltajien passimme ja meille luvattiin kirjoittaa Compostelat samalle päivälle. Kävimme syömässä, hankimme yöksi hotellihuoneen ja haimme Compostelat. Illalla poikkesimme vielä Santiagon katedraalin messussa, jossa kuulutettiin päivän saapujat. Neljä oli Suomesta tullut perille, väitettiin siellä. 🙂 Seuraavat päivät menivät sitten Santiagossa, tutustuessa mm. kaupungin erinomaiseen ravintolatarjontaan. Sitten vuokrasimme auton ja ajelimme Finisterreen ja siitä Costa da Mortea ylöspäin La Coruñaan ja Ferroliin.