Turinaa

LINKKI
Profiilikuva käyttäjästä Frank
Frank Ei kirjautuneena
Liittynyt: 20.11.2009
Kirjoituksia: 9
Vastauksia: 255

Olivatpas ihmiset aktiivisia tässä kuolleessa säikeessä kun vain vähän kysäisin. Kiitos ajatuksista, täytyy katsoa kuinka noi kuumaan katuun reagoivat.

Pikkuveljeni oli koira. Siitä lähtien olen asustanut useiden erilaisten kanssa ja niitä on tietenkin ollut tutuilla ja tuntemattomilla lukemattomia. Omaa koiraa ei kuitenkaan ole työurasta johtuen ollut ennen kuin nyt. Vaihtelevaa kokemusta on siis noin 50v ajalta. Aluksi ei ollut rotuja kuin muutama, kun nykyään niitä on kuin erilaisia jäätelöitä. Vaimoni valittelee naineensa koiran, sillä minuakin saa rapsutella loputtomasti.

Kyllähän sen koiran voi kaupan eteen jättää vapaaksi, mutta ihan varmasti se pelottaa joitakin ihmisiä. Lisäksi se voidaan varastaa. Ja jos ohi sattuu menemään jänis, niin vain rajusti alistettu koira pystyy pidättelemään luontaista tarvettaan antaa pupulle kunnon kyyti. Entä jos oli lönkyttelee toinen vapaana oleva tai karannut koira ja syntyy irvistelyä? Ja kaiken lisäksi kun se yleensä on kiellettyä (en tiedä paikkaa missä ei olisi) niin siitä voi seurata muitakin ongelmia.

Oikealle koiranomistajalle koira on rakas, mutta tietää paikkansa. Kuka valitsee minkäkin rodun on jokaisen oma asia. Itse pidän isoista koiran kokoisista koirista, kun vaimoni taas halusi pienen (pienet, koska yksinäinen koira on yksinäinen) koska sellainen on niin helppo. Totta, nyt ymmärrän sekin. Valinta oli Griffon, koska se oli poikkeuksellisen ihmisystävällinen. Minä taas haluan aina jotain erilaista ja harvinaista, joten lyhytkarvainen ja toinen on musta vielä. Nyt 3v kokemuksilla koko asuinalueemme sydämet on valloitettu ja jopa postimies on kaveri vaikka päivittäin yrittääkin tunkeutua kotiimme postiluukusta. Yleisesti sanotaankin, että seuraavassa elämässä tästä tulee ihminen. No, kehut sikseen, jokainen tietenkin pitää omastaan.

Oli kiva kuulla tuosta ”älykoulutuksesta” pakottamisen sijaan. Koiran, kuten lapsenkin, voi voittaa puolelleen jos se osaa tehdä oikein. Samalla keskinen suhde paranee ja syvenee. Itse olen sitä mieltä, että jokainen koira (varsinkin poika-) on yhden isännän koira. Ja taso on löydyttävä. Jos omistaja on lepsu koira rupeaa pomoksi.

Säälittää se tilanne, jossa ”siitä” on tullut ”hän” ja käsittely luokassa ”oma pikku nasu puppeli”. On turvavyöt autoon, nahkatossut ja angorapusero, eikä ruuaksi mitään tuoretta jauhelihaa huonompaa. Kun koirasta tulee lapsen vastine elämä vääristyy ja koira hallitsee kotia kun hän haluaa sitä ja tätä ja muuta ei voi tehdä. Olen nähnyt useita. Vielä ikävämpää se on silloin, kun niin pääsee käymään lasten kanssa. Ai ei saa rinnastaa? Koirankasvatus on 100% samanlaista kuin lasten. Jos annat yhtään liikaa hihnaa ne molemmat käyttävät tilanteen täysin hyväkseen ja pian homma on karannut kokonaan käsistä. ”Se nyt vaan on sellanen”. Ei ole, vaan siitä tehtiin sellanen. Ainoa erittäin tärkeä ero on se, että koira ei osaa puhua. Sen ongelmat täytyy aavistaa. Jos sillä on huono olo, niin vai tarkka omistaja huomaa sen. Siksi myös herkkyys lääkärille pitäisi olla paljon matalampi kuin lapsella. Tästä esimerkki hieman alempana.

Laista en tiedä, mutta kaupunkien järjestyssäännöt määrittelevät koirista(kin) miten niiden kanssa pitää käyttäytyä. Helsingissä koiran pitää olla kytkettynä aina, paitsi koirapuistossa, missä se taas ei saa olla kytkettynä. Tosin aina välillä niitä näkee vapaanakin. Viimeksi kun olimme koiriemme kanssa Costalla jostain asunnosta ilmestyi kaksi vapaata raivohullua spanielia kadulle ja suoraan toisen koiran kimppuun. Toista kuristin kaulasta niin, että se jäi siihen sätkimään. Toinen pakeni, ehkä omaa reaktiotani. Omistaja tuli valittelemaan, mutta tapahtunut oli jo tapahtunut. Ihmisille sellainen neuvo, että jos koira puree niin se laskee irti kun painaa peukalolla kielestä. Alaleuka vaan käteen. Saattaa kyllä vaatia siinä tilanteessa vähän hermoja. Seuraava on sitten peukalolla silmään, kovaa, niin siinä irrottaa mikä elukka vaan, jopa ihminen. Koira on eläin eikä sellaista olekaan kun ”ei meidän koira pure”. Yleensä on kuitenkin niin, että vika on purrussa ihmisessä tai koiran omistajassa. Tavallaan on väärin, jos koiran pitää maksaa siitä hengellään.

Ollessani pieni koiramme puri minua. En enää muista miksi. Minä purin takakankkuun takaisin, kovaa. Sen jälkeen koira ei koskaan purrut minua. Anoppilassa oli iso musta setteri, joka oli arka mutta pihalla (maalla) pitkässä liekassa haukkui aivan raivokkaasti kuola valuen kaikkia pihana tulijoita. Rynnättyäni kerran mylvien autosta sen kimpppuun touhu loppui kokonaan minun ollessani pihalla. Sisällä se ei enää koskaan ollut kanssani samassa huoneessa. Meni vähän yli, mutta ongelma oli isompi kuin ehkä tässä voi ymmärtää. Niii… heittelin järven jäällä sille keppia, loputtomasti, ja ajattelin että varmasti jossain vaiheesas tulee kylmä ja se rupeaa haluamaan lämpimään. Eikä mitään, se kävi avannossa lämmittelemässä ja homma jatkui taas. Tässä(kin) tulee mieleen, että koirista on valtavasti vaivaa, mutta vastaavasti ne palkitsevat kaiken takaisin korkojan kanssa.

Sitten haluaisin tuikata tuohon, missä viitattiin ammattimaisiin koiraihmisiin, eli kennelit, kilpailutuomarit ja muut vastaavat. Nämä ihmiset ovat yleensä niitä kaikkein sairaimpia, jotka eivät koskaan saisi olla koirien kanssa tekemisissä. Nykyisistä roduista yli 90% kärsiin vakavista geneettisistä virheistä, jotka johtuvat täysin sairaasta jalostamisesta. Kilpailuissa häviäjät ovat terveitä ja voittavat sairaita. Jos koiran fyysinen ja henkinen tarveys merkitsisi yhtään mitään kilpailuissa koko juttu muuttuisi päälaelleen. Esim. meillä Griffonin tyypilliset sairaudet ovat yksinkertaistettuna aivojen sairaus ja takanivelten vääristymät. Kennelissä oli pokaaleja ja muita palkintoja enemmän kuin olen ikinä nähnyt. Vaan eipä kiinnostanut verikokeet ongelmien löytymiseksi, tai kuvakset. Näilläkin olisi haluttu heti tehdä pentuja ja kun en suostunut välit menivä poikki. Sittemmin (Espanjassa) eläinlääkäri huomasi tämän polvien luustovian joka on peritytyvä. Eli pentuja EI saa tehdä. Saa leikkauksella kuntoon ja toinen on jo tehty. 1000e/per polvi. Koira ei ole valittanut mitään, vaikka polvi lonksuu ulos kupistaan.

Jaahas, ja nyt lenkille elukoiden kanssa. -2 astetta, aurinko paistaa ja laukku on lattialla puoliksi pakattuna. Eli elämä hymyilee. 🙂

ps, aika hassu tuo Espanjan Kulkukoirille Koti vai mikä-se-nyt-oli kun laitoin sinne mailia että nyt pääsiäisen meidän kyydissä olisi päässyt pari koiraa suoraan ”pelastukseen” niin eipä ketään kiinnostanut aihe eikä vastauksia kuulunut. Surkeaa hommaa tollanen.