”tuhannenkin kilometrin matka alkaa ensimmäisestä askeleesta”

En minä halua enää olla nuori ja tyhmä. Näkisin mieluummin itseni laihana, ryppyisenä mutta viisaana intiaanishamaanina, kuin nuorena rantaleijonana. Kyllä aika pahan mokan olet silloin tehnytkin alkamalla juoksemaan. Sehän on pahin polvien surma, kyllä tämä tiedetään. Povia säästääkseni minä valitsin vuoristovaelluksen. Asfaltilla juoksu on pahinta mitä tiedän. Mulla on ihan toisenlaiset päämäärät. Haluan tutustua luontoon ja maisemiin aivan kaikessa rauhassa inspiroidakseni itseäni. Voin vakuuttaa etten ota ensimmäistäkään juoksuaskelta. Kunnon hoitaminen on minulle aivan sivuseikka, jos sitä tapahtuu, niin taphtukoon. Tuohon painoasiaan sanon samat sanat kuin aikaisemminkin, on
vähemmän kantamista.
Minulla ei ole pienintäkään masokistista piirrettä. Paljon mieluummin vain nautin ja
laiskottelen, mutta koko ikäni urheilleena teen mieluummin jotakin liikuntaan liittyvää.

Minä olen aina valmis mihin tahansa vallankumoukseen, pääasiahan on että jotakin
tapahtuu.