Tämä flikka on jo monessa sopassa keitetty

Uusimmat Keskustelu Yleistä Yleiset pulinat PULINABOXI 29 Tämä flikka on jo monessa sopassa keitetty

LINKKI
Profiilikuva käyttäjästä Willi
Willi Ei kirjautuneena
Liittynyt: 31.01.2007
Kirjoituksia: 28
Vastauksia: 792
Old kirjoitti:

Muille olen joutunut olemaan järjestelemässä hautajaisia ja joskus muinoin kävin ottamassa kuvia muiden järjestämistä. Ja aina olen kammoksunut sitä pinnallista surkuttelua joka niihin liittyy. Suru on erikseen. Ja erityisesti turhan kalliita kukkalaitteita jne. Omalta osaltani olen jo aikanaan semmoiset ehkäissyt (vieden orvokkeja, jos niitäkään) ja kieltänyt kukkaset omistani pyytääen ilmoittamaan, että ne rahat on parempi maksaa saksalaisravintola Zinnkellerin tilille muistotilaisuutta varten. Ja ystävä-kapakoitsijan valmentanut sanomalla, että ei mitään makeaa tarjolle vaan halpaa pikkusuolaisia, useat snapsit ja ehkä oluetkin niin kauan kuin kukkarahoja riittää. Sen päälle ilmoitetaan että vainajan toivomuksesta juhlat jatkuvat kunkin omaan piikkiin. Ja mikäli joku ryhtyisi selvin päin nyyhkimään, niin häntä pyydetään poistumaan, sillä tässä tilaisuudessa on tarkoitus muistella vain niitä hetkiä, jolloin oli helvetin hauskaa. Ja nauraa ja iloita siitä, että muut läsnäolijat ovat vielä hengissä (toistaiseksi).

Ollaanko me sitten ihan outo suku, mutta meillä kyllä mamman (isoäitini) siunaustilaisuudessa poppoo suri ja oli hiljaa, en ota kunniaa lauluista jo musiikista jonka hoidin tilaisuudessa. mUtta ootas kun muistotilaisuus alkoi. Jo oli poppoolla hauskaa ja naurua riitti, kun muisteltiin mamman komentoja. Olipa otettu kasettinauhakin mukaan jossa mamma hyvin tomerasti kysyi ”kuka on sylkenyt lattialle? ja serkukset sitten siinä rupeavat syyttelemään toisiaan” Monet kiittivät että muistotilaisuus oli todellakin mamman oloinen eikä sitä olisi voinut kuvitella surulliseksi nyyhkyjuhlaksi.

Old kirjoitti:

Mutta sitten lopuksi muistotilaisuudessa soi soft rock n’ roll (Elvis: Love me tender, mutta myös Houd dog), vanha dixieland (surumusiikki) ja Patsy Cline laulaa … Crazy. Ja yksi tärkeä olisi mulle elokuvasävelmä La Strada (Tie), joka on peräisin ikivanhasta (1954) mv-elokuvasta, missä esiintyi Anthony Quinn ja suloinen Giulietta Masina, johon rakastuin kakarana Gelsominan roolissa. Ohjaaja oli muuten Frederico Fellini ja elokuva ainakin itselleni todella vaikuttava, etkun se vain kolahti kunnolla. Tosin tv-katseltuna myöhemmin ei enää, mutta kankaalla, silleen se pitää nähdä. Ja Nino Rotan säveltämä La Strada on sitten SE – jonka kuvittelisin toimivan myös laulettuna/hyräiltynä ilman sanoja. Ainakin itselleni. Satutko Willi tuntemaan sen biisin?

Jaahah, tavataanko sitten mun hautajaisissani – jos olette vielä hengissä?

Tavataan vaan 🙂 Ja kyllä satun tietämään kapaaleen. Olen meinaan aikoinaan opiskellut myös tuota pop/jazz-laulua myös. Verenperintönä (isoisältä) veri vetää myös kevyempään musiikkiin. Ja vieläkö joskus oppsi soittamaan tuota saksofonia kunnolla…..