taiteellinen autoharrastus

Kun meitä on kaksi kaikkien alojen asiantuntijaa jotka haluavat avautua kaikesta kokemastaan kirjoittelemalla orkkiin, niin huolimatta alhaisesta iästäni , alle 70v., ja huolimatta siitä , että olen tehnyt monenlaista elämäni aikana, mahtuu kokemuksiini myös autojen maalaus.
Minä maalailin autoja aikana jolloin yleensä vielä käytettiin yksikomponenttimaaleja siis maalit ohennettiin tinnerillä, tosin uudemmat metodit olivat jo myös käytössä. Harrastus, siksi sitä pitää sanoa , sai alkunsa suvussa olleen ammattimaalarin innostamana.
Ja eräskin kosla tuli maalattua.
Siksi luenkin hieman hämmentyneenä Abson käsitystä autojen maalauksesta, koska itse kertoisin asiasta hieman tai itse asiassa aivan toisin.
Mutta näin erilailla asiat voi nähdä.
Toki onnittelen Absoa siitä , että hänellä harrastelijana on ollut mahdollisuus ostaa tai vuokrata asiaankuuluvat tilat tätä taiteellista harrastusta varten. Investoinnit eivät ole ihan pienet jos haluaa päästä ja niinkun Abso kertoo, hän pääsee ammattimaiseen lopputulokseen.
Maalaamossa pitää olla pölytiivis maalauskammio joka samalla yleensä toimii kuivauskammiona . Siellä auto ylimaalataan ja sen jälkeen lämmöllä kuivataan prosessin nopeuttamiseksi.
Tietysti maalaamossa on asiaankuuluvat paineilma- ja ilmastointijärjestelmät , joita ilman ei ensiluokkainen jälki synny.
Toisaalta kohtuullista jälkeä syntyy , osaavissa käsissä , kadunvarrellakin ja käyttäen spraypurkkimaaleja ja peittämiseen lehtiroskiksesta sanomalehtiä.
Viimeksi maalasin tällä expresmetodilla erään väliaikaiskäytössäni olleen Cordoban helmat ja keulan ja takapuskurin ja siitä alaspäin. Maalatut osat onnistuivat niin hyvin , että sitten näytti muu auto sangen kulahtaneelta.
Kaikenkaikkiaan , harrastuksena aika mukava , ammattina vaativa . Oikeat ja hyvät automaalarit ovat taiteilijoita sen lisäksi , että ovat kovan luokan käsityöläisiä.