Taas kerran lukiessani

Taas kerran lukiessani uutisia Suomesta, en voinut olla tarttumatta “kynään”. Itse olen ollut auttamassa äitiäni, kun hän oli omaishoitajana 5 vuotta. Siinä samalla näin yhtä ja toista, niin myös aurinkorannikolla. Minut on kasvatettu niin sanotusti vanhan tavan mukaan, eli kunnioita vanhempia, teitittele heitä, jos ei lähempää tuntemusta ei ole, auta aina kun vaan voit jne.

Tässä yksi esimerkki, kun olin noin 18-vuotias. Olin exäni kanssa iltakävelyllä talvella Lappeenrannassa, Kourulassa. Olimme palaamassa Huhtiniemeen isoäitini luokse, kun silmiini osui vanha yksinäinen rouva, jolla oli painavat kauppakassit ja hän joutui pysähtymään vähän väliä kauppakassien painon vuoksi. Ulkona oli kuitenkin suhteellisen vilakkaa (noin -15 – -20 astetta) ja rouva oli luultavimmin vasta alkumatkassa kotiaan kohti. Lähdin lähestymään tätä vanhaa rouvaa ja kysyin tarvitsisitteko apua noiden kauppakassien kanssa. Rouva yllättyi iloisesti kun nuori ihminen tarjosi apua. Olin arvioinut oikein sen, että hänellä oli vielä matkaa kotiinsa. Autoimme tavarat hänen kotiovelle saakka ja toivotimme hyvää illan jatkoa. Kun olimme jälleen ulkona exäni ihmetteli käytöstäni ja kertoi että oli todella yllättynyt, että lähden auttamaan ventovierasta ihmistä.

Samoin täällä Espanjassa ja eritoten Aurinkorannikolla olen auttanut monia vanhuksia heidän kauppakassiensa kanssa, jos vain aika on antanut myötä ja olen ollut äärellä. Samoin lastenrattaiden kanssa, kun äiti on ollut menossa rattaiden kanssa rapuissa ja monet ihmiset ovat vain painelleet ohi, ilman että olisivat auttaneet. Tässäkin tilanteessa olen nähnyt niin suuria hämmästyksen ilmeitä ihmisten katseissa ja kiitollisuutta äideiltä, kun heitä on autettu. Olen miettinyt monesti, miten Espanjassa vanhuksien hoito on? Onko tasokkaampaa kuin Suomessa? Suomessa olen nähnyt monta surullista tarinaa vanhustenhoidon puolelta ja se todellakin on mietityttänyt.

Kun jonain päivänä äitini on niin iäkäs, ettei selviä yksin (toivottavasti selviää pitkään kuten yleensä meidän suvun naiset ovat selvinneet) en uskaltaisi laittaa häntä vanhainkotiin Suomessa. Espanjalaista menetelmää en tiedä kunnolla. Kotiapua on mahdollista saada kun siitä lääkärissä ja sosiaalihoitajan kanssa keskustelee, mutta muistaakseni oli pari kertaa viikossa. Sitten on se että suku pitää huolta vanhemmista ihmisistä, joko lapset tai muut lähisukulaiset.

Olen miettinyt nykynuorison asennetta vanhuksia kohtaan. Suomessa jotkut nuoret käyttäytyvät hyvin mutta suurin osa on ruvennut käyttäytymään todella röyhkeästi. Onko se sitten niin paljon kasvatuksesta kiinni? Täällä varsinkin meidän kylällä näen usein kuinka nuorempi polvi auttaa vanhempaa polvea ja sitten on niitä yksin eläjiä. Sairaalassa aikoinaan tuntui todella pahalta nähdä miten toisia vanhuksia ei käyty juuri ollenkaan tai todella harvoin käytiin katsomassa. Vaikka isoäitini jakoi huonetta ensin toisen henkilön kanssa, otin kyllä tämän toisen rouvan huomioon myös. Hän oli siitä joka kerta hyvin iloinen. Suurella innolla kuuntelin aina kaikkia tarinoita vanhoilta ajoilta ja niin monista nykyajan asioista myös. Olen kiitollinen että isoäitini ja näitä harvoja vanhempia rouvia ja herroja on ollut ja he ovat kertoneet omia tarinoitansa. Niistä on oppinut paljon.

Tulipa taas vuodatus. Ja anteeksi että postitan sen tämän otsakkeen alle, vaikka ei tässä juuri tietoa ole vanhusten hoidosta Espanjassa.