Syksyn ikävää?

Se on mennyt niin kovin surulliseksi tämä elämä. Uutisista juuri luin, että Ahtisaari ei saanutkan Nobelin palkintoa (voi-voi). Ja asiakkaani kertoi tänään Stadissa sataneen räntää ja olevan kovin kylmä. Lohdutin, että niin on vilua täälläkin, kun mittari menee pilvisinä päivinä alle kolmenkymmenen. Yöllä laskee ihan kahteenviiteen.

Ja siis maanantaina – täältä tullaan, Helsinki.

Toivottavasti räntä porsaat kotiin ajaa …

Mutta nyt … huokaan vain ja odotan kriisipalvelua virkistyksekseni. Jos Rontilla vaikka olisi kertomista tai Jahu löytäisi jostakin vilskettä vinkiksi. Tai Tokela hersyttelisi tai Pintor kertoisi mitä tuli syötyä tänään – vieläkö sitä juustoa on jäljellä?

Minä menen kohta (ehkä, jos ei täällä mitään tapahdu) nukkumaan ja itken itseni uneen. Mutta lohduttakaa hyvät ihmiset sentään mua huomiseksi, jookos. Jos olette siis vielä hengissä, Suomessa tai Espanjassa.

Mutta ei sentään kaikki ihan kamalaa …

Hyvä uutinen: Kävimme illalla Pattayan markkinoilla ja siellä puhkesi prätkästä takakumi. Thaimaassa on edelleen kaikilla aloilla toimivia ihmisiä, jotka tekevät töitä milloin tahtovat (eivätkä käytä sanoja ylityö, olosuhde, palkkakuoppa tai fatta) ja niin oli siinäkin lähellä mopoverstas vielä avoinna ja iloinen kundi teki työn heti odottaessa. Prätkästä takapyörä irti, uusi sisäkumi paikoilleen ja yleishuolto paikallisten juorujen säestyksellä (prinsessa tulkkasi mulle parhaat) samantien klo 22.30 aikaan. Hinta kunnon tippeineen 200 bahtia eli noin 4,40 euroa. Ooohoh!

P.S.

Itse asiassa olen ryhtynyt harkitsemaan nettivarvaskävelyä (liekö kukaan huomannut). Täällä varsinkin. Levoton luonteeni ja yltiöpositiivisuuteni yhdistyneenä äärettömään itsekeskeisyyteen saa minut ajautumaan jatkuviin ylilyönteihin jotka eivät itse asiassa itseäni hävetä, mutta saattavat innostaa muita osapuolia vääriin johtopäätöksiin josta tekisi mieli antaa opastusta, mutta ihan kaikkeen en sentään enää vastaa. Hämmästyttävää, eikö totta!

Välillä on kyllä vanhoja aikoja ikävä …