Uusimmat › Keskustelu › Yleistä › Yleiset pulinat › Gloria on poissa › Surullista.
Vietin monen minuutin hiljaisuuden…
Gloriasta tuli minulle läheinen, vaikka rupattelujen lisäksi tapasimme vain yhden ainoan kerran.
Se tapaaminen kesti tuntikausia ja olimme alusta asti kuin vanhat tutut – näin tapahtuu joskus kun henkilökemiat kohtaavat.
Tuntuu kuin olisin menettänyt läheisen ystävän – rauhaisaa matkaa!
Osanottoni ”miehelle sohvalta”: voimia jaksamiseen!