Sirukortin luku

Se, voiko sirukortin magneettijuovaa lukea, riippuu lukijasta. Kirjoitin tästä joskus aiemmin, mutta kertaan lyhyesti. Minulla oli sirullinen suomalainen Visa Electron, ja se toimi ongelmitta mm. Carrefourin pankkikortinlukijoissa, joissa kortti siis höylättiin, eikä sirua luettu. Tämä tarkoittaa siis, että magneettijuovassa on tiedot joiden avulla lukija ottaa yhteyden suomalaiseen pankkiin, tarkistaa tilin katteen ja suorittaa maksun.

Kuitenkin noin 1.5 vuotta sitten, sirukortti ei enää mennytkään ongelmitta Carrefourin magneettijuovasta läpi, vaan antoi virheilmoituksen. Kun ihmettelin asiaa, minulle kerrottiin, että olivat siirtyneet turvallisempaan systeemiin. Eli magneettikortinlukijaa oli muutettu siten, että se lukee vain tavalliset magneettikortit, mutta ei hyväksy sirukortteja. Siitä eteenpäin, jos olen halunnut käyttää sirukorttia maksuvälineenä (Visa tai Visa Electron), kortti on aina luettu erillisessä sirukortinlukijassa, johon kortti syötetään sisään siru edellä. Tämä lukija vaatii kortin tunnusluvun, ja kassahenkilö vielä allekirjoituksen kuittiin.

Sanoisin siis, että sirukortissa tieto löytyy sekä magneettijuovasta että sirusta. Se, hyväksyykö magneettikortinlukija sirullisen kortin, riippuu siitä, miten päivitetty lukijalaite on. Vanhat lukijat hyväksyvät, uudemmat eivät. Minusta sirukortti on turvallisempi vaihtoehto tavalliselle magneettijuovakortille. Jos kortti katoaa, on kovin helppoa käyttää sitä maksuvälineenä jossain kaupassa, sillä kassahenkilöt harvemmin katsovat erityisen tarkkaan kortin tietoja. Tunnusluvun tietäminen sen sijaan vaatii jo vähän enemmän kuin kortin löytämisen kadulta, tai edes lompakon viemisen laukusta (jos nyt ei ole niin hölmö että pitää tunnuslukuaan lompakossa…).