Selman ajatuksiin…

Mielestäni Selman kirjoitus antaisi aiheen syvällisempäänkin pohdintaan. Itselläni on kohta 10v ajalta kokemusta Malagan alueella asumisesta.

Nyt on taas aika, jolloin lukuisa joukko täällä talvehtivia suomalaisia palaa kesäksi Suomeen. Kun olen taas kerran seuraillut heidän puuhiaan valmistumisessa matkalle, on siinä voittopuolisesti havaittavissa eräänlainen ”pelastumisen tunne”. ”Vihdoinkin kotiin!” Suomessa halutaan kuitenkin näyttää, että on täällä ollut ihanaa, jos ei muuten niin ottamalla paniikin omaisesti rusketus, joka todistaa kaiken hyväksi siellä Suomessa. Ja tietysti kerrotaan ihanasta elämästä täällä ja saadaan kateellisia kuulijoita.

Monia lienevät syyt siihen, joista Selma kertoi ja joita siis on täällä pitempäänkin olleilla yllin kyllin – jos sen uskaltaisivat myöntää.
Yksi ehdottoman merkittävä tekijä on paikallisen kielen heikko tai olematon taito. Se tekee elämän turvattoman tuntuiseksi. Erityisesti silloin, jos on jotain sairautta tai sitä ehkä odotettavissa.
Kielitaito ongelma johtaa helposti joko eristyneisyyteen tai sitten vain suomalaiskontakteihin. Ja ne eivät tunnetusti ole helppoja noin yleisesti ottaen.
Halpa alkoholi tulee seuralaiseksi liian usein. Kuinka moni onkaan vuosien mittaan joutunut ennen aikaisesti hautaan sen takia!

Kyseinen tila johtaa myös siihen, että palvelut ostetaan suomalaisilta yrittäjiltä. Siinä on hyvät, mutta myös huonot puolensa. Ja ainakin ne tulevat selvästi kalliimmiksi. Suomalaisten täällä pitämät baarit ovat tietysti hyvä suomalaisten kohtaamispaikka, mutta valitettavasti suuri osa niistä toimii hieman vanhan sanonnan mukaan ”juottoloina”, joissa humaltuneet suomalaiset pitävät hauskaa keskenään. Jopa suomalaisten baarien alkoholi on halpaa!

Täällä korostuu ihmisten luokittelu. On henkilöitä, jotka suomessa ovat olleet ”jotakin” ja täällä sitten sitä vielä korostavat. Hyvänä esimerkkinä ”pankkimiehet”, joista osa – ehkä pieni sellainen – on täällä ”paossa mahtavaa pankkiuraansa Suomessa”. Ja tietysti taloudellinen tilanne on luokittava tekijä yleensäkin.
Kovin on tärkeää olla rotary tai lionssi. Täytyy näyttäytyä!

On myös niin, että vaikka olisi kielitaitoinenkin, niin perus espanjalaisiin – erityisesti vanhempiin ihmisiin – tutustuminen ihan oikeasti on todella vaikeaa. Tottakai baarituttavuuksia saa, mutta se on aika pinnallista siihen nähden, mitä esim. suomalainen Suomessa ystävyydellä tarkoittaa.
Eli siis tänne muuttavan suomalaisen ystävä – tuttava – sukulaisjoukko jää Suomeen. Tänne ei voi muodostua vastavaa. Ja sillä varmasti on merkitystä! Jos sitten haluaa todella päästä vanhoista siteistä eroon, niin sehän on sitten ok.
Ja tietysti uusien ystävyyssuhteiden luominen on kovin paljon ihmisestä itsestään kiinni.
Täällä helposti käy myös niin, että esimerkiksi harrastuksista tulee enmmän pakonomaisia, vaikkapa juuri tarpeella täyttää muutoin tuntuva yksinäisyys tai muutoin elämän suppeutuminen. Silloin harrastukset eivät tuokaan enää sitä, mikä niiden merkitys on ollut Suomessa.
Kyllä se golfin pelaaminenkin alkaa tuntua yksitoikkoiselta, jos siitä tulee pakonomainen jokapäivän ajankulu.

Eikä se jatkuva aurinkokaan ole edes hyväksi suomalaiselle, jonka geenit eivät ole siihen meitä valmistaneet. Ja tosiasiassa talviaika täällä ei ole välttämättä ollenkaan miellyttävä, olkoonkin että lumen ja loskan puuttuminen on helpotus. Sen sijaan kostea, kylmä tuuli menee todella luihin ja ytimiin. Ja vettäkin tulee. Jos asunto on vielä kylmä ja vetoisa, niin eipä ole kylmillä marmorilaatoilla käveleminen sisällä kovin mukavaa.

Jos tämä kirjoitukseni tuntuu kovin pessimistiseltä, niin osittain se on silloin täyttänyt tehtävänsä. Haluan tällä herätellä ihmisiä totuuden myöntämiseen. Nyt kun vielä Espanjan uusi hallitus toteuttaa talouskuuriaan, niin siitä on pian nähtävissä julkisen terveydenhuollon heikkeneminen ja lääkekustannusten selvä nousu. Näillä on nimenomaan vähävaraisille eläkeläisille iso merkitys – huonompaan suuntaan.

Selma, kirjoitit uskaliaasti aiheesta, joka on monien kohdalla samanlainen. Mutta eletään kaksoiselämää, eikä siitä uskalleta puhua. Puhutaan muunneltua totuutta.

Totuuden nimissä on sanottava, että on täällä myös paljon ihmisiä, jotka ovat tänne hyvin asettuneet ja aidosti tuntevat täällä olevansa kotona. Itse uskon kuuluvani tuohon joukkoon.
Nuorille tänne muuttajille, jotka pystyvät nykyisessä vaikeassa työllisyystilanteessa täältä paikkansa löytämään, uskon sopeutumisen olevan helpompaa kuin vasta eläkeiässä tänne tuleville.

Ennen ”kaiken myyntiipanoa” Suomessa ja tänne ”lopullisesti” muuttamista kannattaa todella viettää muutama koekausi 3-5kk eri vuoden aikoina ja tunnustella, miltä tuntuu. Jos tuntuu ihan aidosti hyvältä, niin tänne vaan. Jos taas käy hieman Selman lailla, niin onpahan valmius palata kotiin reilusti – eikä häntä koipien välissä maitojunalla.