Saaristosta/om skärgord

Uusimmat Keskustelu Yleistä Yleiset pulinat Berlusconi rules Saaristosta/om skärgord

LINKKI
Profiilikuva käyttäjästä Ocaso
Ocaso Ei kirjautuneena
Liittynyt: 12.06.2008
Kirjoituksia: 276
Vastauksia: 375

Suomen saariston, ainutlaatuinen seutu jossa olen jopa asunut, pienet ja hellyyttävän vaatimattomat mutta montaa eri säveltä soivat ja tarinaa kertovat kirkot ovat yksinkertaisen vaatimattomia, mutta tässäpä ehkä niiden kauneus. Ne ovat kuin suomalaiset (arkkitehtuuri menee käsikädessä ihmisen, kansan, luonteen kanssa) vaatimattomia, mitäänsanomattomia, värittömiä, anteeksipyytelevän hiljaisia yksinäisellä saarellaan jossain suomenlahdella. Mikä tekee näistä kirkoista ainutlaatuisen on se että ne on hiljaa jumalan pelossa rakennettu vaikeina aikoina (suomessa ei ole tähän päivään asti ollut niinsanottuja hyvien aikojen pitkiä jaksoja, sanotaan nyt vaikka 40 vuotta hyvää) vaikeisiin paikkoihin vaikeassa säässä. Näissä kirkoissa, temppeleissä, on siis sitä jotain omaa suomalaisuutta, elementtejä ja itseään ja kohtaloaan vastaan taistelua. Saaristolainen tiesi 1800 luvulla että elämä ei saaristossa muuttunut yhtään sen paremmaksi, tekivät he mitä tahansa. Ainoa mikä heille jäi elämän lohdutukseksi oli se että kalaa yleensä tuli runsaasti (nälkääkin tosin nähtiin) ja heillä kävi flaksi; kala on hyvin ruokkivaa sekä itämeressä varsinkin RASVAISTA, eli se antoi väriä poskiin. Elämä oli kovaa, mutta kova oli siis myös kivaa, ihmiset olivat vähäpuheista ja kulunutta kansaa, mutta ruoka oli hyvin ravitsevaa päinvastoin kuin maaseudulla, jossa kapìnen kansa söi puunkuorta jottei kuolisi nälkään. Tämä siis 1700 & 1800 luvuilla.

Saaristolaiset, joista ei osa vieläkään talar finska, olivat myös eristyksissä, absoluuttisen eristyksissä jopa viikkokausia talvella. Saaresta et pois päässyt jos jäät eivät kantaneet, oli kelirikko jolloin venettä ei vesille saanut, mutta jäitäkään pitkin ei voinut kulkea, jne. Saaristolaiskansa eristäytyi, ja loppulejenlopuksi, aina -80 luvulle viimevuosituhatta asti, jäivät pitämään pieniä sivistyksestä ja elämästä erillään olevia yhdyskuntia saaristoon. Vielä 80 luvulle asti televisio ei ollut mitenkään yleinen kapistus saaristossa! Radio tosin oli jokaisessa, tai ainakin melkein, mökissä. Tämä loi oman, mielenkiintoisen mikrokosmoksensa, yhdyskuntakuvion saaristoon.

Tästä syystä saaristo on niin ainutlaatuinen seutu, mikään ei ole oikeasti muuttunut po skärgord viimeisiin satoihin vuosiin, paitsi ehkä internetin sekä jääkaappien saapuminen paikalle ja veneet ovat tietenkin alumiinia, fabrikerad po Buster.

Mentaliteetti ei muutu, ja nyt on käynyt flaksi myös saarioston asukilla, uusvanhuus on kolkuttelemassa ovelle suomessa ja kaikki mistä vanhemmat yrittivät paeta on nyt muotia suomessakin. Saaristoon on taas muuttamassa partaveikkoja villapaidoissaan kaupunkilaishymy po munnarn, odottaen että paikalliset aborigineelit ottaisivat heidät avosylin vastaan, mutta näin ei käy koska hekin ovat uhka, tiettyyn pisteeseen asti, aboriginaalille po skärgord.

On asioita jotka eivät muutu, suomen eteläinen upea saaristo on yksi niistä. Sen ei tule myöskään mielestäni muuttua, saaristo on saaristolaisten jotka sitä ovat pitäneet mahdollisimman hyvässä kunnossa kautta aikojen. Saaristolaisia on myös pidetty omituisina, ja ovathan he sitäkin, kukapa nyt ei olisi omituinen toiselle vaikka ei tulisikaan saaristosta, mutta kun tutustuu heidän kulttuuriinsa huomaa että takana on kaukaa tulleet toimintatavat jotka auttoivat elämään tässä äärimmäisen kovassa saaristolaismaailmassa. Ihmisistä tulee kovia, mutta ei toiselle ihmiselle, koska merellä vain toinen ihminen saa sinut vedettyä takaisin veneeseen verkkojenhakumatkalla kun tiput mereen myrskyssä … siispä väittäisin, omastakin kokemuksesta että saaristolaiset eivät ole kovia muille ihmisille, vaikka elävätkin kovassa, mahdollisimman kovassa ympäristössä.

Ne valokuvat mitä näytetään turistioppaissa midsommerfestin aikaan kesällä ovat juuri sitä, turisteille varattuja kuvia leikkisästä ja vallattomasta saariston kansasta.

Miehet palaavat, tai palasivat, merelle kädet rupisina sekä naama ahavoituneena auringosta ja sen jälkeen kylmästä, mutta ennenkaikkea tuulesta johtuen ehkä tietäen että Ahti ei häntä palauttaisi kotiin enää tämän kalastusreissun jälkeen … kuka sitten ruokkisi lapset ja vaimon joka oli juuri kutomassa uutta villapaitaa täksi vuodeksi ?

Saariston kylmät faktat muokkaavat ihmisen kaltaisekseen.