Reflaskalle kiitos

Reflaskalle kiitos toivotuksista, täytyy vielä koputtaa puuta, mutta onneksi näyttää, että olen selvinnyt tástä hyvin vähällä, melkein jo kunnossa parissa päivássá. Enpá tiedä onko Frenadolin ansiota vai siitä huolimatta, tänään kuitenkin selviän jo hyvin ilman keltaisia pahoja pusseja, vaikka vähän vielä väsyttáäkin.

Kyllä varmaan bakteerikanta ja ilmasto vaikuttaa vastustuskykyyn, vaikka enimmäkseen támä lämpösempi kai helpottaa. Sään vaihtelut voi täällákin yllättä kun joskus voi ”talvi” tulla niin, että tipahdetaan kerralla yhdessä yössä sieltä yli kolmestakymmenestä vaikka vaan kahteenkymmeneen asteeseen. Kuulostaa hölmöltä palella kahdessa kympissä, mutta niinkin voi käydä. Helle ja ilmastointi rasittaa kroppaa myös.

Yksi luonnonlääke lámpótilan muutoksiin sopeutumiseen on mehiläiskittivaha, espanjaksi propóleo, sitä saa luontaistuotekaupoista täällä ja Suomessa. Olen ollut huomaavinani, että niinä syksyinä ja keväiná kun olen putelin tai kaksi noita tippoja ottanut niin ei ole kurkkukipu vaivannut. Täná vuonna pullon onkin jäänyt kaappiin… taidan kaivaa sen esiin sieltä nyt kun Frenadol on taas haudattu kaapin perukoille takaisin.

Tärkein apu vieraiden bakteerien välttämiseen on varmaan olla tarkka vedestä. Kun ihmiset kyselee täkäläisestä kraanavedestä niin vastaan aina että se on täysin juomakelpoista mutta kuitenkin erilaista kuin kotivedet Suomessa. Jos on yhtään herkkávatsainen niin ei kannata riskeerata viikon lomaa kraanavettä juomalla, mutta jos tänne tulee oikein olemaan niin jonkun ajan päástä sitä voi varmasti juoda huoletta. Brita-suodatinkannu on minusta hyvä juttu, ja pullovettäkin menee reilusti, mutta se on makukysymys, ei kyse siitä että täkäläinen vesi ei olisi juomakelpoista.