Rayalle ja muille

LINKKI

jennifer85
Ei kirjautuneena
Liittynyt: 10.06.2008
Kirjoituksia: 2
Vastauksia: 22
Raya kirjoitti:

Hiphei ja kiitos!
Olen usein miettinyt mikä saa ihmiset paheksumaan ja tuomitsemaan ilman, että he tuntevat ja tietävät totuutta. On niin helppo ajatelle nyrjähtäneesti, jos jollakulla käy flaksi, elämässä yleensäkin.
”Kell onni on se onnin kätkeköön” ”Ei makeaa mahan täydeltä” ”Mies tulee räkänokastakin vaan ei tyhjän naurajasta” suomalainen kansanperintö on täynnä sanontoja ja tokaisuja joilla on ilmeisesti jo satojen vuosien ajan yritetty latistaa itsetunto, luovuus ja kaikenlainen taivaanrannanmaalailu jo lapsuudesta lähtien.
Ainakin minulle hoettiin noita alvariinsa, onneksi minulla oli kuitenkin salliva ja vapaa kasvuilmapiiri muutoin, olen saanut itseäni ryhdistettyä, ainakin hieman ja uskallan elää ja nauttia elämästäni.

Minulle tärkein läksy jonka Espanja on antanut on ollut ymmärrys, rakkaus ja suvaitsevaisuus.
Perheen sisällä toki olemme mieltä asioista, mutta ulkopuoliset eivät puutu minun elämäntapaani/tyylini, kukaan ei kehtaa paheksua kun kuljen prinssiuljaan kanssa. Jos toisin hänet kylmään kotomaahani ja duunikaverit näkisivät söisivät he meidät molemmat eläviltä.
Erilaisia kohtaloita on vaikea sulattaa, itse ajattelen usein Jumalan (siis HUOM en ole uskis) koettelevan minua:
Minulle on annettu taakkoja kannettavaksi enemmän kuin hartiani oikeastaan tuntuisivat kestävän, en kuitenkaan anna niiden viedä elämäniloani ja riehakkuuttani, näen jokaisessa päivässä kaunista ja hyvää, rakastan elämää ja ihmisiä. Sitten saan vastapooliksi kokea asioita jotka jäävät enemmistöltä ihmisistä kokematta, sekä olen auttamattoman pikkumainen änkyrä, eli pikku vinkkinä mm duunikavereille, ei kandee kadehtia. Kaikessa löytyy kaksi puolta -aina!

Ei voi yleistää kaikkien suomalaisten olevan ahdasmielisiä ja nurkkakuntaisia, mutta ne harvat todella tietävät miten satuttaa niin että tuntuu.
Itse olen tehnyt tämän ihmissuuhteen aikana päätöksen, etten miestäni ”jaa” kotomaan tuttavien kanssa, karvaat kokemukset osoittivat edellisen yritelmän kanssa että kandee pitää vakan alla kynttilää, etenkin jos se on iso, heheheheee.

Mutta silti uskon naiivisti, että jokaisella meistä on oma tiemme kuljettavaksi, paljonko näkee ja kokee sitä kulkiessaan on hyvin pitkälti omien valintojen kautta hallittavissa.

mahtavaa huomata että löytyy vielä ihmisiä jotka ajattelee noin, on tässä meinannut tulla tippa linssiin lukiessa teidän kaikkien kokemuksista, ja itsekkin huomannut että siinäpä ne suurimmat syyt miksi suomessa sitä ei viihdykkään enää niin kuin ennen, täällä ikävä kyllä asuu aika arvostelevia ihmisiä (toki onhan niitä muuallakin) ja suurin osa ei uskalla tarttua tilaisuuteen vaan jäävät nyhjäämään paikoilleen, niin kuin joku taisi aiemmin mainita, ”ovat tyytyväisiä joka päiväiseen arjessa kulkemiseen” eikä siinäkään ole mitään pahaa, itse taas olen hetkessä eläjä, rakastan uusia haasteita, ja haluan voida myöskin toteuttaa omia unelmia siinä sivussa. Olen ehkä liian nuori vielä vastaamaan tuohon kohtalo kysymykseen, mutta on sitä aika läheltä liipannut täälläkin päässä, jopa kahdesti, vaikka sanotaan ettei se salama kahdesti iske samaan paikkaan, mikä lienee harha salama sitten ollut, tosin toinen näistä ”kohtaloista” asuu liian kaukana, ja vain aika voi näyttää mitä tuleman pitää, toinen niistä oli ensi rakkauteni (tiedän kornilta kuulostaa, mutta sen pidempiä selittelemättä vaikka elämä on meitä kuljettanut eri suuntiin, niin on aina tuntunut siltä että siellä on se toinen pala minun palapelistäni. Nyt ollut jo pidemmän aikaa lapseni kanssa kahestaan, ja haluan avartaa molempien näkemystä maailmaan, ihan kaikessa määrin. On ihanaa lukea kun ihmiset nuoremmalla tai vanhemmalla iälläkin vielä uskoo kohtaloon. Ja eihän sitä muuten jaksaisi päivästä toiseen niitä arki rutiineita, jos ei olisi jotain mihin uskoa, tai haaveita joita toteuttaa. tuohon loppu lauseeseen vielä, paljonko näkee ja kokee riippuu pitkälti itsestään, yhdyn siihen täysin. Jos aina miettii että kyllä minä sitten joskus kun voitan lotossa, tai kun olen vielä opiskelut käynyt loppuun jne, niin huomaakin usein että samoista paikoista, piireistä samojen ihmisten ympäröimänä sitä itsensä lopulta löytää. Ehkä meistä suomalaisita ( ei kaikista) puuttuu se tietynlainen ”seikkailuhalu” eihän se ole helppoa päästää irti menneistä asioista, ja kuka käskee lopullisesti niin tekemäänkään, mutta jos jonkun elämän ohjeen voin antaa edes jollekkin ihmiselle, niin se on varmaan että elä täysillä, ja toteuta haaveesi. Koska niinhän se menee että omaisuutta täältä ei saa ketään mukaansa tuonpuoleiseen, mutta kokemukset on sitäkin arvokkaampia. (tämän sanon siksi että melko monta läheistä ihmistä on mennyt aivan yht äkkiä, heistä vain murto osa ehti toteuttaa haaveensa) Mutta se siitä synkistelystä, ihanaa huomata kun on ihmisiä jotka uskaltaa vielä monien epäonnistumisten, pettymysten, kauan kestäneen yksinäisyydenkin jälkeen uskoa rakkauteen 🙂 kaikkea hyvää kaikille ja mukavaa alkanutta kesää 🙂