Q: Nyt sitten päivän kysymys.

Q: Nyt sitten päivän kysymys. Mitä varten nämä kapakat ovat olemassa? Mitä ihmiset tekevät niissä?
A: – saanko arvata

Q: Nypläävät pitsiä?
A: – ei

Q: Pitävät raamattupiiriä?
A: – ei

Q: Laulavat suomalaisia kansanlauluja?
A: – hehh hehh hehh… olen kuullut laulettavan

Q: Kutovat villasukkia hyväntekeväisyyteen?
A: – ei. kyllä ne kannattaa kutoa ihan omaan käyttöön, vaikka olisikin matot klinkkerilattioilla. En ainakaan minä halua kovaa reumatismia talvien vuoksi. No, olen tosin suunnitellut muuttavani lattialämmitteiseen.

Palatakseni alkuperäiseen kymysykseen, ihmiset tavallisimmin saapuvat ravinteliin aivan syödäkseen ja juodakseen. Siksipä, jos omistaisin raflan ja sitä kuvattaisiin, niin minä kyllä esittelisin sitä ns. espanjalaisen konseptin mukaan. Eli samalla tavoin, kuin ravintoloita esitellään espanjalaisissakin tv-ohjelmissa, jotka noin muuten ovat aivan yhtälailla ”mainosohjelmia” alan yrittäjille kuin tämä Fugenkirolakin.

Konsepti: – Seurue saapuu raflaan, heidät istutetaan pöytään, snäksit ja alkupaukut singahtavat eteen, porukka tilaa, kamera siirtyy keittiöön ja kuvaa nopeutetulla vauhdilla pätkiä annosten valmistuksesta, tilatut mämmit lentävät eteen asiakkaiden ihastuneiden katseiden ja ”ooh”-huutojen saattelemana. Iloiset ja tyytyväiset pokat kilistelevät naurussa suin maljoja… ja sitten siirrytäänkin kuvaamaan jo seuraavaa paikkaa tai aihetta. Kaikki tuo voi olla jopa ennalta järjestettyä ja ’näyteltyä’ mutta siltikin toimii.

Eli siis, kuvataan ja esitellään sitä touhua ja elämänmenoa, eikä suinkaan terabittitolkulla joidenkin yksittäisten henkilöiden olemusta, hössötystä ja ajankäyttöä.

Tokihan tämä on vain _minun_ mielipiteeni, mutta sanonpa siltikin että ”jos sukset mulla ois, niin kyllä näyttäisin”. 🙂 8)