puolin ja toisin

LINKKI
Profiilikuva käyttäjästä reissu-lassi
reissu-lassi Ei kirjautuneena
Liittynyt: 15.12.2008
Kirjoituksia: 7
Vastauksia: 120

Espanjassa saimme naapuriksemme venäläisen perheen. Olemme tutustuneet heidän kanssaan yhdessä espanjalaiseen kulttuuriin, ja kokemukset ovat mielenkiintoiset.
Ystävälliset espanjalaiset tunnistavat nopeasti ystävieni venäläisen korostuksen ja käytös häntä kohtaan on kovasti erilaista kuin suomalaista tai muita ulkomaalaisia kohtaan. Jos vaikkapa kyselemme ravintolaa tai pyydämme ravintolassa suosituksia, venäläiselle tyrkytetään säännöllisesti kalleinta – ei parasta tai mielenkiintoisinta.
On aika surullista nähdä, että Espanjassa hyvin viihtyvät naapurimme ohjataan jatkuvasti ylihinnoiteltuihin turistipaikkoihin.
Costa Blancalla koimme viime viikolla hyvän esimerkin. Ystäväni oli ”löytänyt” uuden ruokapaikan, hotelli Montibolin ravintolan Villajoyosassa. Paikka oli hieno, tarjoilu kohteliasta ja ammattitaitoista, hinnat huikeat ja ruoka-annokset aivan karmaisevasti pilattu.
Syömässä ei ollut ainuttakaan espanjalaista, pelkästään ulkomaalaisia. Ja me olimme myös ainoat espanjaa puhuvat asiakkaat. Espanjalainen olisikin kävellyt paikasta ulos kesken aterian… Tämä oli taas niitä paikkoja, jotka yrittävät olla jotain kovin erikoista, mutta mielikuvitus on kokilta loppunut kesken: hanhenmaksan seurana oli jokin ihmeellinen kaakaolla maustettu läjä, joka muistutti sitä itseään ja oli mahdoton syödä veitsellä ja haarukalla. Denton-kalan seurana oli aivan liian voimakkaasti maustettu tahna kastikkeena. Se oli kuin jotain meksikolaista maustetta Dían peltipurkista! Siinä meni huippuviinikin pilalle samalla iskulla.
Jokainen voi itse miettiä, kuinka pitkään Espanjassa viihtyy, jos asennoituminen on tällaista. Ystävämme eivät ole asiaa vielä huomanneet. Meidän näkökulmasta ero on valtava, kun saamme aivan eri neuvot ja kohtelun, kun olemme keskenämme liikkeellä.
Ongelma korostuu alueilla, missä on paljon turismia. Esimerkiksi pohjoisrannikolla tämä venäläisten rahastus ei ole lainkaan yhtä ilmeistä.

Itse yritän muistaa, että kaikissa ihmisryhmissä ja kansallisuuksissa on ne samat ryhmät – hyvät, pahat ja rumat. Kaikki suomalaiset eivät ole rehellisiä ja ahkeria, eivätkä läheskään kaikki venäläiset roistoja. Eivätkä kaikki espanjalaiset ole ystävällisiä ja avuliaita.
Itse kykenen asettumaan myös venäläisen asemaan. Itsetunto ei välttämättä ole kovin korkealla, kun länsimaisiin tapoihin ja kulttuureihin on päässyt tutustumaan vasta tovin ja ehkä myös jo varttuneemmalla iällä. Jossain välissä mielipaha sitten purkautuu – ehkä pikku vinoiluna, jos taskun pohjalta löytyy vähän tukevampi nippu euroja ja dollareita.
Ketkä meistä olisivat ratkaisevasti hienompaa väkeä, jos olisimme saman ympäristön tuotteita kuin venäläiset? Itse olen oppinut venäläisistä naapureistani sen, että me suomalaiset olemme usein kovasti samanlaisia kuin venäläiset. Huumori on kovasti samanlaista, tavat ja käytös paljolti samanlaista, melankolia, juomatavat…
Kannattaakohan meidän kovasti sormella osoitella?