Perrito & Vilperi

Sanoisin, että olet aika oikeilla jäljillä kun kirjoitat että bortsut ovat vähemmän huumorintajuisia ja ottavat ohjaajan virheet vakavammin. Oma koira on juuri sellainen, ja kun sillä on ”työvaihde” päällä, niin se loukkaantuu aika helposti. Agilitykentällä se on toisinaan nähty istuskelemassa A-esteen päällä muutamia minuutteja kun on ottanut päähän… Toki ajan kanssa sitä oppii ymmärtämään oman koiran ajatusmaailmaa, ja osaa toimia niin että ristiriidat pystytään välttämään. Mutta jokunen vuosi siihen on ainakin omalta osaltani kulunut (ensimmäinen koirakin on kyseessä)… Olisikin kiva ottaa jossain vaiheessa uusi, samanrotuinen pentu ja nähdä josko sen kanssa pääsisi nopeammin samalle aallonpituudelle…

Edelleen, en tykkää väitellä siitä mikä rotu on paras ja minkälinjainen rodun edustaja on se ainoa oikea. Kunhan oman koiran kanssa homma toimii, niin se on tärkeintä. En myöskään tarkoittanut sanoa että esim. suomenpystykorva ei soveltuisi agilityyn – siihen käy mikätahansa rotu, kunhan koira on fyysisesti hyväkuntoinen ja omistajan hallussa. Kuitenkin kun eri rotuja katsoo radalla, niin minusta bordercollie on yksi niistä, joka osoittaa suurinta tunteen paloa. Se nauttii omistajan kanssa työskentelystä, mutta vähintään yhtä paljon itse lajista. Se haluaa tehdä oikein (tosin usein rimaa hipoen…) ja olla nopein. Kuvittelisin, että pystykorva vastaavasti on yhtä kunnianhimoinen metsästäessä.

Nyt meni kyllä niin ohi aiheen, että taitaa olla viisasta lopetella…