Öylönnä

Hermanni Hulukkonen ylistää Puijoo
Yhen kerran oun elläessään Puijolla käänä eikä siitä sen kaavempoo
oukkaa ku yhtä vajjoo neljäkymmentä vuotta, nii että kyllä minä muistan
sen niin ku eilisen päevän. Melekein ku yhellä käenavvaaksella luonto
sinä kesänä lävväätti koko ihanuutesa minun silimii etteen.Eveliinalla, joka
sillon otattelj ens askeleitaan vereksenä Hulukkoskana,olj jottae kukallista
retonkia piällään, ja jo paljo ennen ku laeva Kuopijonrykkiin kahahti, myö
kaakoo järveltä käsj kaalalla kateltiin Puijon muhkeeta selekee, joka sillon ens
kertoo nähtii. Se olj pyhänen päevä sehhii, aarinkopuahto eikä tuuleh´henk
viihtinä enempee liikkuva ku mitäpä sev verran, että olj mäen piälle kiipeejällä
kanervahhajuva sissääsä hengittee…..Kupruilj mualima mitä kupruilj, töytäellään
tässä mitä töytäellään ..kertoel Aakusti.

”kirjutettu savolaenen teksti pittää
lukkee iäneen ennenkun savolaenenkaan
suap siitä tolokkua”

Lenkillä Los Pakosissa
Lysti olj lenkkeillä lämpimässä välillä
ja jalakuutella oekeestaan omilla jälillä.

Kylänraettija rampatessa viikko, parj rienti,
mänöhalut olj kovat ja vikkelä vuan vienti.

Ei tarvinna tok myötääsä pyihkijä hikkee,
vaekka viime käännin jälestä on tullu ikkee.

Hikjhelemet voetelj vuoesjrenkaat terrään,
ja tuulenpyörre kuivatti pisarat hetj perrään.

Tossuva toesen eelle tulj pantuva kyllä,
vuan viihyinj minä siellä myös kylläelyllä.

Piälle kakssattoo tuhatta askelta astuinj
ja yhen aenuvan kerran satteessa kastuinj.

Pulska kolokytä tuntija siihen aekoo vierähti,
jotta mittarj jo monneen kertaan kierähti.

Piilon vierestäe puhistuivat harmoot solut,
niin olj naatinto tallata tuaesj tutut polut.

Kavulla kävely oljlii sittä toesenlaesta,
kun vakituiseen kaappaan kärtti kaesta.

Taakoo tulj tihheeseen nääteikkunan luona,
muukii alakoe miellyttee kun pelekkä muona.

Kahtelin ja kokkeilin sen seihtemee sorttija,
ja joskus pitj jo palaveluttoo pankkikorttija.

No, kummilapsettii saevat tuomisija vähä,
eivät oo niät kerinny mualomoo paljo nähä.

Kusti poloki postija ja tekstarit lennätti,
jotta äkkijä tieto voennista eestaas ennätti.

Nyt on mukava muistella kotona matkoo,
sehän toekii pakkaseen kaevattuva katkoo.

Aarinkoesessa valokuvassa vielä on hohtoo,
itelle piisoo pitkäks aekoo pientä täherohtoo.

Valohoeto tekköö aevoelle ja hipijälle hyvvee,
latva ei piäse lahoks, unneottamata tyvvee

kertoel Viätäene