oikein hyvät huomenet

Uusimmat Keskustelu Yleistä Yleiset pulinat PULINABOXI 57 oikein hyvät huomenet

LINKKI
Profiilikuva käyttäjästä kirppuli79
kirppuli79 Ei kirjautuneena
Liittynyt: 24.11.2006
Kirjoituksia: 11
Vastauksia: 112

oikein hyvät huomenet kaikille!

RONKELI: olen nuorempana(vaikka vieläkin olen nuori) ollut aikamoinen hulivili; ammattikoulutus jäi kesken, jouduin vääränlaiseen porukkaan, viina maistui.. sitten tapahtui jotain minkä ikävä kyllä muistan loppuelämäni; nämä uudet ”kaverini” tekivät karmean rikoksen, jonka silminnäkijä olin.

tekijät joutuivat tietysti vankilaan ja minulla alkoi vuoden kestänyt ryyppyputki. olin silloin 21v ja kuin mikäkin puliämmä. jälkeenpäin ajateltuna ryyppääminen oli pakotieni siitä kauheasta asiasta mitä näin.

näin pienellä paikkakunnalla mikään asia ei kauaa pysy salassa, joten vanhempanikin saivat asiasta tietää. häpeä minusta oli varmaan niin suuri etteivät osanneet/tajunneet auttaa minua, vaikka sitä olisin kipeästi tarvinnut.

sitten onneksi tapasin nykyisen mieheni, joka nosti minut katuojasta. muutimme toiselle paikkakunnalle, ja mieheni hommasi minulle työpaikan.

kaipuuni kotipaikkakunnalle oli kuitenkin niin suuri että muutimme tänne n.5v sitten takaisin. täältäkin mieheni hommasi minulle työpaikan, jossa olen vieläkin. suhde vanhempiinkin parani, kun huomasivat että osaan olla niinkuin normaalit ihmiset.

vielä muutama kuukausi sitten luulin, että he olisivat jopa ylpeitä minusta, kun pomoni oli kehunut minua isälleni.

siksi en ymmärrä, mistä moinen syrjiminen johtuu. ehkä se johtuu siitä että siskollani on lapsi ja lapsenlapsihan on tunnetusti hyvin iloinen ja tärkeä asia isovanhemmille. minulla ei ole kuin kaksi kissaa joita pidän niinkuin omia lapsia.

vanhemmat kun eivät taida tietää, että eräs sairaus vei minulta kyvyn saada lapsia.

alkoholia käytin melko paljon viime sunnuntaihin asti. se ei kuitenkaan haitannut työntekoani, mitä nyt pikkujoulun jälkeisen maanantain olin ”pekkasella”. nyt päätin että se on loppu. tietenkin mieli tekee koko ajan, mutta olen pystynyt vastustamaan kiusausta. antabus-kuurin hain varmuuden vuoksi, jos kiusaus käy liian suureksi.

jos vaikka täysin absolutistina kelpaisin paremmin vanhemmilleni. saas nährä.

kiitos jos joku jaksoi tämän lukea, vaikka ehkä tämä ei ole oikea paikka ”purkautumiselle”.

omaa oloani kuitenkin tuntuu tämä kirjoittaminen helpottavan 🙂