Nostellaanpa …

Etsin vitsipalstaa ja totesin samalla tämän boxin vaipuneen sen verran alas ja kaipaavan myös kevennystä, että kelvatkoon juttuni yleisemmäksi pulinaksi sitten:

Nainen heräsi yöllä ja huomasi, ettei hänen miehensä nukkunutkaan siinä vierellä. Hän vetäisi aamutakin ylleen ja tassutteli omakotitalon alakertaan etsimään tätä.

Hän löysi puolisonsa istumassa keittiön pöydän äärellä edessään mukillinen maitokahvia. Tämä vaikutti olevan syvissä mietteissä tuijotellen hiljaisena eteensä. Vaimo näki hänen pyyhkäisevän kyyneleen silmäkulmastaan.

“Kultaseni, mikä sinua vaivaa? Hän kuiskaa astuen varovaisesti miehensä luo. “Miksi istut täällä yksinäsi keskellä yötä?”

Mies huokaisee vaimeasti kahvimukinsa takaa. “Muistatko miten 20 vuotta sitten seurustelimme ja sinä olit vasta 16-vuotias?”

Vaimoa tuntee liikutusta ja häntä lämmittää ajatus miehensä herkistä muistoista ja kyynelistä. “Kyllä muistan”, hän vastaa.

Mies on hetken vaiti. Puhuminen tuntuu vaikealta ja sanat syntyvät vaikeasti. “Muistatko, miten isäsi yllätti meidät kotipihaltasi, missä rakastelimme minun autoni takapenkillä?”

“Tottakai, kyllä minä sen muistan”, vastaa vaimo kumartuen miestään kohti.

Mies jatkaa. “Muistatko, miten hän suuntasi haulikon piipun päätäni kohti ja sanoi, ‘Joko menet naimisiin tyttäreni kanssa tai hankin sinulle 20 vuoden vankilatuomion’, muistatko senkin?”

“Kyllähän minä senkin muistan”, vastaa vaimo pehmeästi.

Mies pyykäisee uudelleen kyyneleistä silmäkulmaansa ja sanoo … “Olisin päässyt vapaaksi tänään.”