no tai sitten

Itse lähdin Saksaan töihin 70-luvulla. Nuorena ei hirvittänyt lähteä, vaikken osannut saksaa kuin muutaman sanan. Töihin mentiin, ensin pestiin astioita ja kuurattiin hellaa. Siitä sanavaraston kasvaessa pääsin saliin lounastarjoilijaksi. Ahkera yhteiselo paikallisten työntekijöiden kanssa johti kielitaidon nopeaan parantumiseen. Seurusteltuakin tuli ja kaikenkaikkiaan kieli tarttui niin, että edelleen tulee saksaksi toimeen, vaikka varsinaisesti ei kolmeenkymmeneen vuoteen ole muutamaa lausetta enempää tullut puhuttua.

Niin että nuorena kannattaa ns.vitsa vääntää. Jos innostusta on, niin ei kun matkaan. Kielitaitoa tulee ja ainahan voi palata Suomeen, jos koti-ikävä yllättää. Ja tämä vain ihan mun omana mielipiteenä 😉