Nautiskelijan kaihot

Makujen maailma …

Pakkasesta ei ole ikuisen kesän auvoisessa massa tietoakaan (onneksi) ja parsan ohella saan maistella nyttemmin vastapoimittuina mitä kumallisimpia kasviksia. Prinsessa ihmettelee, miten en voi tuntea edes tavanomaisimpia (?) hedelmiä, blääh … syöttää niitä mulle väkisin, kun ne pitävät ihmisen … eh, viriilinä. Monia semmoisia, joita ei Euroopassa edes olla nähty.

Pikkukaupat ovat aina olleet kaikkialla parhaita, mutta kun nekin joutuvat nyttemmin Suomessa ostamaan muualta tuotetut ja kaukaa kiertäneet ja myyntivuoroaan odottaneet tuoretavaransa tukuista, eivätkä maalaiset ainakaan Stadissa enää vaivaudu toreille, niin mistäs sitä tuoretta.

Kemira sitäpatsi maustaa kaiken kotimaisen lannoitteillaan, blääh.

Espanjassa on makuja. Tykkäsin pienestä pitäen sardiineista oliiviöljyssä, mutta kyllästyin, kun maistuivat lopulta pahalta. Eivätkä edes Möllerin kalanmaksaöljyltä. Sitten muutin Espanjaan ja sain vanhat maut takaisin. Ja ymmärsin …

Ne saamarin sisäänostajat. Halvinta haluavat ja sitä saavat. Loppueriä tai muutoin semmoista, joka ei menisi espanjalaisille kaupaksi. Vaan lohdutukseksi – en ole Thaimaassakaan saanut sen parempia. Arvostetusta kaupasta ostettu tonnikala oliiviöljyssä oli kuin jarrunesteessa uitettua anturanahkaa. Siellä Mercadona tarjoaa edulliseen hintaan paljon parempaa, sitä maukasta o-öljyssä.

Mutta sitten makkaraosaston terveisiä: Täällä on joku hemmetin saksalais-thaimaalainen lihanjalostamo, joka päihittää mennen-tullen jauhoiset hookoot ja kisaa hyvin jopa muistikuvieni kanssa siitä, miltä saksalaiset makkarat ja savupekonit ja kinkut maistuvat (tosi kinkuissa espanjalaiset ovat poikaa, vaan eivät aina savustetuissa).

Ja joku jossakin jonakin päivänä sen jo sanoi –liha maistuu Espanjassa lihalta. Ja lihakauppoja on ihan erikseen, niin kuin ennen Suomessa. Eikä ole pakko ostaa valmiiksi marinoitua muovipaketissa, vaan saa ostaa ihan vain lihaa ja tehdä sille sitten itse mitä haluaa.

Eikä unohdeta broilereita. Pollo asado kadunvarren kioskeista. Wow ja nam. Pehmoisen mureaa ja maukasta.

Aaahhh … odotan kesäkuuta, että pääsen taas Bar Filemonin pöytään napsimaan boquerones, sardinas, calamares, almejas ja tietenkin talon alioli, etc. etc. Niistä prinsessakin tykkäsi vuosi sitten ja sanoo nyt, että mennään sinne syömään heti ensimmäisenä iltana!

Suoratukalle sympatiat. Turkuun ei kannata mennä ollenkaan ja keinuttaminen alkaa lakkaa usein riekkumisen lomassa. Ei pitäisi keskeyttää … 🙂