Nasevasti sanottu Ronkeli

Nasevasti sanottu Ronkeli 🙂

Itse pidän vanhoista suomalaisoopperoista. Nykyoopperoista… niihin en ole päässyt sisälle en sitten millään vaikka katsonut olen ja yrittänyt laulaakin. Toisaalta sama on uuden musiikinkin kanssa. Siellä on harvoja kauniita kipaleita. Pääsääntöisesti rumia kappaleita (nyt ei saa potkia päähän uudenmusiikin ystävät).

Kesi- ja Etelä-Euroopan oopperoista pidän itsekkin. Niissä on näyttävyyttä ja komeutta. Ja ennenkaikkea, niitä on äärettömän mukava laulaa. Esim. juuri tuo Cavalleria Rusticanan Santuzzan aaria on niin sydäntä repivä. Siihen pääsee heittäytymään kunnolla. Toinen aaria josta nautin suunattomasti on Boiton Mefistofelen Marthan aaria, jota hän laulaa vankityrmässä.

Mutta Ronkeli, ei sitä todellakaan tarvitse olla asiantuntija oopperassa, arvostellakseen sitä. Asiantuntijat antavat sellaista hienosääteistä ja pilkunviilaavaa palautetta mutta yleensä sen totuuden kuulee myös ”tavallisen” kuuntelijan suusta.

Jos lavastus on ”kökkö” ja puvut ovat haljuja, jää laulajalla iso homma täyttää näyttämö. Siinä sitä näyttelijän ja laulajan taitoa tarvitaan ja punnitaan. Tästä päästäisiin keskustelemaan lavakarismasta. Mutta silloin kun laulajilla on lavakarismaa, hyvä ääni ja tekniikka, ja laulavat sydämestä ja koko sielulla (munat mukana, anteeksi raadollinen kieleni), puvustun on osunut kohdalle ja lavastus on näyttävä, ja ohjaus on toimiva on ooppera silloin parhaimillaan.