Mukvaa

LINKKI
Profiilikuva käyttäjästä Raya
Raya Ei kirjautuneena
Liittynyt: 30.12.2006
Kirjoituksia: 24
Vastauksia: 1011

Kaukomaiden kuulumiset ovat sitten kivoja.
En itse ole milloinkaan ajatellut matkustaa Thaimaahan, mutta silti se on kiehtova maa.
Tarinoita sieltä kaukaa luen aina mielelläni niin ja tietty nuo ruokaohjeet olisivat enemmän kuin tervetulleita O.C.!

Ehkä joskus suostun varaamaan matkan Madridista Buenos Airesiin tai/sekä Guadalajaraan Mexicoon, tosin peffalihakset kirkuvat jo nyt vastalausettaan. Kaukokohteista ne kiinnostavat tällä erää eniten.
Argentiina tosin ei taida olla meille suomalaisille paras mahdollinen matkakohde, mutta sinne haluaisin kovasti. Argentiinan kauneus (siis mitä olen kuvia ja videoita nähnyt) on lumonnut minut täydellisesti.
Sitäpaitsi rakastan argentiinalaista tangoa (VIHAAN SUOMALAISTA!) sekä paikallista musiikkia. Rakkaan ystäväni synnyinseudulle Paranaan halajan vaikkei se mikään turistikohde olekaan. Ääh, nyt oikein surettaa kun en tiedä milloin pääsen toiselle puolelle ison veden.

En pelkää, enkä inhoa lentämistä, mutta tulen pohojalaasittaan sanottuna pitkähäntääsiin täihin yli kahden tunnin lentomatkalla. Nukkuminen on sitä sun tätä, koneessa on kylmä kesähelteelläkin, vatsaan alkaa aina koskea jne jne. No enkä oikein voi nukkuakaan kun pitää vahtia aina toisen lapsen hyvinvointia lennoilla. Lisäksi ajoittain poden erittäin vaikeaa keskikorvaperäistä oirehtimista joten huimaa ja pyörryttää istualtaankin, puhumattakaan jos pitäisi jaloitella.
Nyt ratkaisin hieman viihtymättömyys ongelmaani ja hommasin Trivial Pursuit kortteja joita poijjaan kanssa sitten pläräämme matkoilla.
Olen intohimoinen autokuski (miehenikin laittaa minut aina ajamaan Valenciassa) joten olen aina auton ratissa ja siinä viihdyn erinomaisesti -ainakin katsellessani maisemia ja muuta liikennettä.
-Ei ihme isän puolelta suvussani kaikki miehet ovat olleet työssä liikenteen/liikkumisen parissa, bussivirman johtajasta ratsumieheen.
Minusta tuli tällainen säälittävä hoitsu, koska ajatus ajamastani tukkirekasta tai linjurista poikittain jossain korvessa Liisan liukkailla ja Kaisan kaljamoilla tökki tosissaan, ammattia valitessani ei ollut kännyköitä vaan apua olisi pitänyt hakea kahden jalan ratsain.
Myöhemmin oma duuni sitten imaisi minut kokonaan ja nyt minulla on oma ”kisälli” kuten ennen vanhaan.

Joten hyvää kuuluu Tamperkeleeseenkin. TERVEISIÄ VAAN YMPÄRI MAAPALLON kaikille Espanjahenkisille immeisille.