Mitteehä tuoho sanoes…vae oesko sanomata

..laenoon mullikkaplaatettia (Savon Sanomat).

Niin.
Savon murre ei oikeastaan ole kieli, vaan tapa tuhota sivistynyt keskustelu.
Näytä minulle savolainen intellektuelli, niin minä näytän sinulle lapualaisen sivarin. Savoa on tapana käyttää silloin, kun on tarkoitus olla sanomatta mitään.
Kysy Savossa: Paljonko kello on? Saat vastauksen: Luuta vaelle nahka. Tai että Viiskymppiä ilman rannetta.
Parhaimmillaan tämä omalaatuinen murre tuottaa itämaiseen viisauteen rinnastettavia ulottuvuuksia.

Jo kliseeksi muuttunut klassinen esimerkki on vastaus Suattaapa olla että on, vuan suattaapa olla olemattakii
Tai kysy savolaiselta talvella, että onko täällä Savossa aina näin paljon lunta. Ei oo, vastaa savolainen. Jos kysyt että milloin sitä on vähemmän, niin savolainen sanoo että kesällä.

Entä kun savolainen menee ostamaan rautakaupasta kiuasta. Myyjä kysyy, että laitetaanko jatkuvalämmitteinen. Savolainen sanoo, että kyllä se riittää kuhan lauvantaena lämpijää.

Muunnelma aiheesta on toinen savolaismallinen vastaus Kylläpä kyllä, niinpä niin, joopa joo. Sen voi antaa vastaukseksi sillion, kun kysymystä ei ole edes muotoiltu valmiin kysymyksen muotoon.
Niin se elämä meitä heittelee? Kylläpä kyllä, niinpä niin, joopa joo.
Tässä jälkimmäisessä ajatustenvaihdossa on eduksi, jos keskustelun molemmat osapuolet ovat savolaisia. Silloin siinä esitetään kysymys, joka ei ole kysymys ja vastaus, joka ei ole vastaus. Tuloksena on keskustelu, joka ei etene mihinkään. Vähä sammaa tappaaku kaks unkarilaesta vaehtaa mieljpitteitä sanalla jò hyvä..kysyn ja vastaas sama joo.

Ei sovi väheksyä savolaisten kekseliäisyyttä finanssiasioissa.
Mainonnan alalla iisalmelainen Keleperin kauppa oli jo 20 vuotta aikaansa edellä 1970-luvulla. Silloin kauppa mainosti tarjouskananmunia tienvarren kyltillä: Meellä ee kiskota munista!

viissiinni tuossae ol jottae asijan tynkee.. jos ol olemata nii olokoo