mitähän siihen nyt sit sanois

LINKKI
Profiilikuva käyttäjästä 123
123 Ei kirjautuneena
Liittynyt: 03.07.2006
Kirjoituksia: 734
Vastauksia: 1553
zip kirjoitti:

Voisitko ihan vaikka pintapuolisestikin kertoa miten omat lapsesi ovat espanjalaistuneet? Ovatko erot suomalaisiin lapsiin lopulta sittenkään niin suuria? Eli miten ympäröivä kulttuuri on mielestäsi muokannut lapsia kun ovat kasvaneet (ymmärtääkseni ihan pääsääntöisesti?) Espanjassa?

Kai mä ainakin ihan normaali oon – tai sit en..? Tähän voi olla Karilla aina joskus jotain sanottavaa.. 😉 Jäin miettimään sitä, että millanen musta sitten ois tullut, jos oisin kasvanut Suomessa. Erilainen? Ehkä, eipä sitä voi tietää. Minä kuitenkin pääsääntöisesti aina olin suomalaisissa piireissä, vaikka Espanjassa kasvoinkin. (Suomalainen koulu ja sen mukana suomalaiset kaverit.)

Tällaisia juttuja tulee mieleen:
* Itse elää täysin normaalisti vieraiden kulttuurien ja erilaisten tapojen parissa ja ymmärtää erilaisia elämäntilanteita, kun taas jotkut Suomessa ei välttämättä osaa oikein ymmärtää toista kulttuuria, koska ei välttämättä ole koskaan törmännyt mihinkään muuhun kuin perushyvään suomalaisuuteen.
* Kielenopiskelun tärkeyden on hoksannut – Suomessa jotkut miettii, että miksi ihmeessä sitä pitäs jotain muuta opetella, pärjää sitä suomellakin.
* On paljon avoimempi. Juttelee vieraiden kanssa – suomalaiselle joskus ahdistava small talk ei tuota ongelmia. Poskisuukot ja halailut ei tunnu epäilyttävältä kuten jotkut väittää. 😀 Myös toisten auttaminen kuuluu tähän.
* Yhteen hiileen puhaltaminen. Täällä sen oppii, että suomalaisina pidetään yhtä. Ketään ei jätetä eikä yksin kuljeta. ”Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta..?” 😉
* Kiitos ja anteeksi ei ole vaikeita sanoja.

t. se keskimmäinen