Minusta ihan selkeä homma

Minä olen aina käsittänyt tuon ”…anna meille meidän syntimme anteeksi, kuten mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet…” kehoituksena, enkä havaintona. Eli tulkitsen asian niin, että pyydämme anteeksiantoa, ja samalla lupaamme yrittää tehdä samoin, eli antaa kanssaihmisillemme anteeksi. En ollenkaan tulkitse sitä havaintona siitä, että koska me olemme niin kovin anteeksiantavia, niin Jumalakin antaa sitten meille anteeksi. Toki rukouksessa voisi pyytää anteeksiantoa eikä luvata yhtään mitään, mutta minusta ihan hyvä muistutus tuo on, että kun jotain pyytää, niin voi itsekin yrittää toimia samoin – vaikkei se olisi välttämätöntä.