minusta ei taida saada vertaistukea! ;)

Minä olen sitten varmaankin aito pimeyden haltija, kun ei ole kaamoksista tietoakaan. Tosin Hesa onkin melkein täysin etelää. Täällähän ei mitään kaamoksia..vai onko?

Minun mielestä hämärässä saa paljon paremmin hommat tehtyä loppuun, mitä nyt aina milloinkin on tekemässä. Kaamoksessa on tavallaan taikaa! Mielestäni hienoinen valon kajo horisontissa muun taivaan hämärtyessä on upeaa maagista taikaa.
Tänäänkin on ollut talvimyrsky..sanoivat niin uutisissa. Mietin uskaltaisinkohan ulos lenkille..vähän epäilytti, lähdin kuitenkin. Ikkunasta käsin tilanne oli koko aamun näyttänyt huolestuttavalta. Kun pääsin ulos niin vähän puhalsi tuuli, ei paljoa, ilma oli mitä ihanin ja illan hämärtyessä se valon kajo taivaanrannassa. Ihanaa. Lisäksi löysin retkilläni uutta aarniometsää, valtaisen pauhaavan joen, jota en tiennyt sillä suunnalla olevankaan, (onneksi sitä ei tarvinnut ylittää 😉 ). Kaikki oli niin hienoa.

En tiedä miksi en ole masentunut pimeydestä. Keskitynkö omiin tekemisiini, etten sitä huomaa! Vaikea sanoa.

Sitten kun tulee -20 ilmat, niin se kyllä tekee minullekin tiukkaa. Silloin kelpaa lämmin meri, hiekka ja aurinkorannat. 😉