Minä vainin aviomiehelle

Kyselit tässä palstalla, mikä on motiivi alkaa yrittäjäksi ja lupasit siihen vastata?

Jäin mielenkiinnolla odottamaan vastausta, mutta kun sitä ei kuulu, niin heitämpä omat ajatuksni kehään.
Aloittavan yrittäjänä olen joutunut jo suunnittelu vaiheessa miettimään, miksi olisin niin hullu. että uhraisin aikani yrittäjyydelle. Mikä oli se alkuun paneva voima, joka sai minut edes ajattelemaan asiaa?

Yöhän siinä ns.tuhraantui, kun katselin taaksepäin prosessissa.
Ensimmäiseksi voin sanoa, että heräsi uteliaisuus. Uteliaisuus siihen,mitä minä osaan, mihin minä pystyn?
Sen jälkeen syntyi ”ahaa”-elämys, joka siivitti prosessiani. Tarvitsin pitkän katselun omaan työhistoriaani, kunnes tajusin, että tapani tehdä työtä muiden palveluksessa on pitkälti tapa tehdä työtä yrittäjänä.

Miksipä siis, en kokeilisi sitä omaan ”piikkiini”. Lähtökohtani oli, että jos osaan tehdä tämän työn muille, niin osaan sen tehdä itsellenikin. Kuntasekstorin palveluksessa on kuitenkin omat rajoitteensa ja olen lievästi sanottuna visionaari, joka nauttii oman työnsä kehittämisestä. Siitä kertovat ne lukuisat projektit, joita olen käynnistänyt ja myös loppuun vienyt.

Taloudellinen hyvä? No, jaa. Enpä usko, että täällä kukaan miljonääriksi pääsee, mutta jos oman toimeentulon pystyy turvamaan ja parille muulle, katson asioiden olevan ihan hyvin. Toisaaltaan, koska omaan vahvan sosiaalisen omantunnon (omasta mielestäni), katson että palveluistani voi olla todellista hyötyä täällä asuville ja vieraileville perheille.
Mikäli rahan perään olisin halunnut, niin lienee olisin jo opiskelu vaiheessa miettinyt ammatinvalintani uudelleen tai ainakin ottanut rikkaan miehen

😉

.