Mijakseen

Ihan turhaa huolta ystávát kannatte: ”s-loppuisia nimiä siis taivutetaan kolmen tai jopa neljän eri periaatteen mukaan. Erisnimien taivutuksesta ei yleensä edes voi löytää järjestelmällisesti tietoja hakuteoksista. Esimerkiksi tietosanakirjoissa ei ole taivutustietoja, mutta nimi saattaa sattumalta esiintyä myös lauseyhteydessä, josta taivutustapa voidaan päätellä.”

”Paljon horjuntaa on -s-loppuisten vieraiden nimien taivutuksessa. Erityisesti tämä koskee kreikkalaisia nimiä. Niitä voidaan taivuttaa esimerkiksi Hermes : Hermeen tai Hermes : Hermeksen eli taivutusmalliksi voidaan ottaa joko kirves : kirveen tai ilves : ilveksen (ei siis ILVEEN). Monissa antiikin nimissä voidaan vain yhdenlaista taivutusta pitää hyväksyttävänä, esimerkiksi Isis : Isiksen, Aristoteles : Aristoteleen. ELI TÄMÄ ON VAKIINTUNUT TAPA.

Ihan oikea ja VAKIINTUNUT taivutus on Mijakseen, Mijaksesta, Mijaksessa.

Ja tämä ongelmahan johtuu siitä, että meidän kieli on niiiiin omituinen. Espanjaksihan itse nimi ei muutu mihinkään, a Mijas=Mijakseen, de Mijas=Mijaksesta en Mijas= Mijaksessa. 🙂 🙂

Ja nimi muuten äántyy miHas.