Mielenmuutoksia

No niin, ehkäpä kirjoitin hieman ankarasti… Nyt uudestaan käydessäni näin paljon enemmänkin komeita miehiä, ehkäpä makuni muuttunut? Onneksi ei ollut niin paljon kauheita niskatukkia kuin viimeksi. Tämäkin tosin saattaa johtua kirjavasta seurasta Fuengirolassa.

Alan myös pikkuhiljaa oppia olemaan huomaamatta huuteluja, tällä kertaa uhkaavia tai epämiellyttäviä tilanteita oli onneksi vähemmän…

Uusi oivallus oli myös se, että tajusin olevani vähän kakkosluokan kansalainen espanjalaisten silmissä vaaleine hiuksineni. Pidetään ilmeisesti vähän kevytkenkäisinä suomalaisia. Vaikeaa on vain ymmärtää miksi alueella, jossa turismi on pääelinkeino, esiintyy niin paljon ja niin selkeää rasismia suurin piirtein jokaista vierasta kansallisuutta kohtaan.

Olen niin onnellinen, että olen suomalainen ja ymmärrän, ettei Suomi ja suomen kieli ole maailman napa. Tunnen, että olen saanut paljon oppiessani vieraiden kielten merkityksen.

p.s. Miksi Fuengirolassa on lähes yksinomaan miespartureita?