me ainakin palaamme

LINKKI
Profiilikuva käyttäjästä Värvaa
Värvaa Ei kirjautuneena
Liittynyt: 05.11.2009
Kirjoituksia: 1
Vastauksia: 3

Meilläkin on nyt takana ensimmäinen talvi espanjassa – asuimme Gran Canarialla yli puoli vuotta. Suomeen palaaminen oli haikeaa ja mieli jäi suunnittelemaan seuraavaa ja seuraavia talvia, jotka aiomme vielä joskus olla kanarialaisina.

Kun lähdimme matkalle – ensimmäiseen irtiottoon ja ensimmäiseen tiiviiseen 24 tuntia/vrk kontaktiin avioliitossamme – meilläkin oli paljon, paljon suunnitelmia siitä mitä PITÄÄ tehdä. Päällimmäinen ajatus oli kuitenkin, että me muutamme talveksi asumaan Kanarialle, elämään omaa normielämäämme lämpimissä olosuhteissa, toistemme kanssa. Ja kaikki tuo ”pitää tehdä” on, samalla tavalla kuin suomessakin, extraa.

Me nautimme suunnattomasti tuosta normiarjesta, sen rutiineista ja rutiinit rikkovista ex-tempore matkoista ja tapahtumista. Kohtasimme suunnattoman määrän ihmisiä, joista osasta tuli ystäviä huolimatta siitä palaammeko enää koskaan Kanarialle ja osa oli vain tämän talven tuttavuuksia, jotka ehkä nähdään sitten, jos ja kun, tulemme seuraavaksi talveksi. Kohtaamisten määräävänä tekijänä ei ollut kansallisuus, asema, nimi, sukupuoli, väri, uskonto.. vaan yhteinen kokemus. Tällaiset kohtaamiset tahtovat suomessa olla vähissä, kun on kiire työn kanssa ja talvella ulkona on niin kylmäkin ja.. taidamme olla myös jonkin verran epäsosiaalisia eikä meitä kiinnosta leijonat tai rotaryt tai muut vastaavat kinkeripiirit.

Pidimme myös säännöllistä yhteyttä kotimaahan; läheisiin ja ystäviin. Kiitos skypestä ja skypelle – ikävä ei näin päässyt ahdistamaan eloamme.

Kyllästymisen hetkiä emme ennättäneet kokea; vähän väliä sanoimme toisillemme, että tämä pitää ottaa uudestaan enemmän ajan kanssa, tämän kehittymisen haluan nähdä vielä myöhemmin, tämän haluan kokea vielä toisenkin kerran jne. Ja niin hirvittävän, hirvittävän paljon siitä etukäteen suunnitellusta jäi kuitenkin kokematta, näkemättä ja tekemättä.

Kyllä me kohtasimme espanjalaisen yhteiskunnan nurjiakin puolia – ja nekin ajattelimme uusina kokemuksina. Ja kun niitä äimistelimme ja vertailimme suomalaisen yhteiskunnan toimivuuteen, niin ajattelimme kyllä ihan aidosti, että joka paikalla on omat hyvät ja huonot puolet. Niitten huonojen asioidenkin kanssa pitää vain elää siellä missä koti kulloinkin on ja vaihtaa asuinmaata, jos kokonaisuus ei tunnu hyvältä. Kaikista pullista ei voi noukkia vain rusinoita. Ja on helpompi ottaa vastaan negatiivisia asioita kulloisestakin tilanteesta, kun oppii nauramaan jopa itselleen sen negatiivisuuden keskellä – niin suomessa kuin espanjassa kuin missä muussa tahansa kulttuurissa.

Ehkä meidän talvemme ”se juttu”, joka saa meidät palaamaan vielä uudelleen ja uudelleen saarelle, oli kuitenkin tuo jo kertomani ajatus siitä, että lähdimme elämään normielämäämme tietoisesti meille vieraaseen kulttuuriin. Ajattelimme vuokra-asuntoamme kotina ja myös teimme omilla, pienillä, jutuillamme siitä oikeasti kodin. Pidimme tiiviisti yhteyksiä läheisiimme ja olimme avoimia uusille ihmisille. Yritimme myös koko ajan muistaa sen, että me asumme meille vieraassa kulttuurissa ja maassa eletään maan tavalla, vaikka aina ei kaikkea ymmärtäisikään – näin mielestämme suomessakin ”mamujen” tulisi elää.

Ehkä meistä tulee vielä jonakin vuonna ”puolikkaita kansalaisia” – tosin sehän on jo sitä rusinoitten poimimista pullasta 😉 !