maata, hoi

Tokihan on myös näin, että voimme yrittää itse viedä elämäämme eteenpäin siltä pohjalta, mitä meille on annettu, mutta ymmärsin Santiagon tuossa lähinnä vihjanneen siihen suuntaan, että jos on saanut sangen kehnon pohjan joidenkin tiettyjen asioiden toteuttamiseen, niin siinä kohdassa elämä itse on se joka vie, ei suinkaan ihminen.

Sairaus on elävä esimerkki siksi, että josko kuinkakin suuresti sielussaan haaveilisi jo lapsesta vaikkapa mäkihyppääjän urasta ja olisi valmis tekemään sen eteen kaikkensa, niin se kyllä taitaisi siltikin jäädä silkaksi haaveeksi, jos olisi vaikkapa syntynyt ns. kääpiökasvuisena.

Juu… tottahan toki sitä on olemassa kaikenlaisia paraolympialaisiakin, mutta ymmärtänet mitä tuolla sairausvertauksella ajetaan takaa.

Ja vaikka meidän tuleekin pyrkiä olemaan ”oman laivamme kapteeneja”, niin uskallanpa väittää, että miljoonat työttömäksi jääneet espanjalaiset ovat joutuneet tuuliajoon kiville aivan ilman omaa sytään.

Ovatpa vain sokeasti luottaneet hallitusten antamiin ”merikorteeihin” ja ”viittohin”, tietämättä, että heitä neuvovat ”luotsit” ovat talouden valtameren myrkyissä pelkkiä ”maarapuja”, joille vain on soviteltu liian suuri ”satama-amiraalin” hattu päähän.

Selvähän se, että elämässä joskus täytyy yrittää sinnikkäästikin, mutta ei auta vaikka kiskoisi touvista kuinka apinan raivolla tahansa, jos oma elämän laiva on hallitsijoiden luotsausohjeiden takia tiukasti karilla ja pohjalaudat säpäleinä.