los niños que ven

No, se nyt riippuu pitkälti siitä, että miten sen asian ottaa. Ja tässä tapauksessa siis aivan kirjaimellisesti.

Alkoholia voi nauttia myös sen verran kohtuullisesti, etenkin lasten nähden, että ei tulla jurriin. Jos lapsi näkee aikuisen ottavan pari lasia punaviiniä, eikä aikuinen muutu siitä sen kummemmin, kuin että tulee korkeintaan astetta iloisemmaksi (pohjavirehän on alkoholia käytettäessä oltava iloinen, suruunsa ei pidä juoda!), niin lapsi sitä tuskin panee edes merkille.

Mutta jos aikuisen käytös muuttuu alkoholin nauttimisen myötä arvaamattomaksi ja hän toimii siten kuin ei selvin päin toimisi ja/tai vaikkapa sammaltaa puhuessaan, niin lapsi menettää välittömästi sen turvallisuudentunteen, jonka aikuisen kuuluu lapselle antaa.

Mikään aine ei itsessään ole myrkky, vaan sen määrä. Joillekin tosin se määrä on alkoholin suhteen nolla, ja jos he sen itsekin ymmärtävät, niin hyvä silloin niin.

Ei millään pahalla, mutta onko nyt ymmärrettävä niin, että olet ns. luontainen tiukkapipo, vai oletko joutunut toteamaan, että olet niitä ihmisiä, joille alkoholi ei vain sovi?

Tokihan itse kukin saa olla 100+1% raitis, mutta jos muita katsoessasi näet yhteismitallisina lasillisen viiniä ruokajuomana ja itsensä känniin juomisen, niin olet länsimaisen kulttuuriperinnön horisontista katsottuna hieman tietämätön tapakulttuuristamme.
…………………………………………….. 🙂