La TorA

LINKKI
Profiilikuva käyttäjästä vanhatyttö
vanhatyttö Ei kirjautuneena
Liittynyt: 12.08.2009
Kirjoituksia: 49
Vastauksia: 1748
Ritacasanueva kirjoitti:

mielenkiintoista esimerkiksi on se etta taman yli 3 vuoden ajan mita olet ”taalla” ollut, olet omatoimisesti aloittanut 1 ketjun ja vastannut yhdeksaan.

Mita yhteista sinulla ja muillakin ”sillointalloin”kirjoittajilla on etta teilla ei yleisesti ole mitaan sanottavaa tai halua sanoa mitaan ja sitten kerran pari vuodessa kaytte kaantymassa taalla ja kertomassa mika taalla on niin huonosti.

Negatiivisuus muuten kirjoitetaan g ei k.

Voisko joku kertoa mulle milloin Suomalaiset menettivat ”keskustelutaidon” rikkaan keskustelutaidon?

Eiko kouluissa opeteta tallaista keskustelua; puolesta vastaan argumenttejen kanssa?

Olisi ihan mielenkiintoista nahda vaikka joku eduskunta keskustelu tai poliittinen keskustelu?

Onkos niilla haulikot mukana?

Yritän nyt argumentoida tämän keskustelu-asian tiimoilta. 😕 😕

Meillä suomalaisilla ei ole KESKUSTELUKULTTUURIA siitä yksinkertaisesta syystä, että jo lapsesta alkaen meidät opetetaan vaikenemaan. Minun, ja suurimman osan tälle palstalle kirjoittavien lapsuudessa, Wanhempia ei saanut vastustaa. Jos sanoi vastaan, tuli tukkapöllyä tai lyöntejä. Ei siis mitään keskustelua, argumentointia, vanhemmat olivat aina oikeassa. Ja jos kysyi MIKSI, niin vastaus oli aina KOSKA MINÄ NIIN SANON.

Koulussa ei saanut puhua tunnilla, vain vastata jos Opettaja kysyi. Vastauksen piti mennä ihan oikein ja jos ei mennyt, niin toiset oppilaat nauroivat ja opettajakin saattoi sanoa jotain ilkeää. No tästä tietenkin seurasi PUHUMISEN ja VASTAAMISEN PELKO, häpeän pelko. Kouluruokailukin oli vakava paikka, oppilaiden piti syödä nopeasti, maiskuttamatta ja ehdottomasti hiljaa. Opettajat valvoivat ruokailua.

Muissa maissa, melkein kaikissa, ruokailu on yhteinen iloinen tilaisuus, jossa rupatellaan ja rupattelun lomassa täytetáän massu. Mutta ei Suomessa. Suomessa ruokailu on nopea toimitus, ilman kulinarismia ja ilman keskustelua. Syöminen on melkein häpeá, itselläni on PIINALLISIA muistoja ruokailutilanteesta yhdessä maalaistalossa, jossa syötiin pitkän pöydän ääressä vaieten, häveten ja peläten niin prkeleesti.

Tämä vaikeneminen yltää myös viranomaisiin ja suhteeseen yhteiskunnan yläpäähän. Alistetussa asemassa olevien on vaiettava ylempiensá edessä, edelleen. Meilláhän ei saa kyseenalaistaa páátöksiá tai mááráyksiä, verbaalikin vastustaminen tulkitaan VIRKAVALLAN VASTUSTAMISEKSI, josta seuraa rangaistus. Ja kaikkihan muistamme vanhoista elokuvista, miten nöyrásti rahvas láhestyi herroja, hattu kourassa, katse maahan luotuna…

Nuorisolla, jonka meidän vaikenemaan opetettu sukupolvemme on kasvattanut, ei ole yhtáän sen enempi keskustelutaitoa. Nuorison keskustelu näyttáá olevan vittukieltä, ja nuorisoksi voi laskea kaikki alle 40-vuotiaat. Tämá kieli on opittu amerikkalaisista elokuvista ja tv-sarjoista, joissa keskustelu on melkein poikkeuksetta hyvin agressiivista, uhkailevaa ja röyhkeáä; fucking …

Sitten on vielä se porukka, joka sijoittu tuohon válille ja yrittäá punnertaa keskustelua. Tekosievásti, tekopyhästi, kierrellen ja kaarrellen. Kuten Urpilainen, jonka ainoa vastaus kysymykseen Kreikka-tuen vakuuksista oli ”Eri mailla on erilainen tilanne” tai Katainen: ”Tämä on monimutkainen asia, kaikki eivät sitä välttämättä ymmärrä. Elämässä on paljon monimutkaisia asioita, pääministeri filosofoi.”
Sekä Urpilainen että Katainen piiloutuvat YLIMIELISYYDEN taakse kun eivät osaa vastata. Ja tämä on ERITTÄIN ERITTÄIN tyypillistä suomalaisessa keskustelussa silloin kun ylempiarvoien puhuu alempiarvoiselle. Jonka siis pitäá vaieta ylemmán edessä, kuten Suomen kansa kiitettávásti tekeekin.