Kumma juttu

Asuntoni ohi kulkevalla kadulla on pysäköintikielto tiistaisin klo 06.00 alkaen, tosin kaikkia se ei koske.
Asuntoani vastapäätä on ollut yli puoli vuotta punainen Mondeo jonka olemassaolo ei aiheuta tomenpiteitä.

Itse olen joutunut Gruan kanssa tekemisiin tuon pysäköintikiellon johdosta (parikin kertaa) ja tottakai sellaiseen ajankohtaan, jolloin armaani oli työmatkalla.
Olin pysäköinyt miehen työsuhdeauton illalla pysäköintikielto alueelle, jossa siis muulloin kuin tiistaina on lupa parkata. Aamulla kävin parvekkeella laittamassa pyykkiä klo 05.40 ja auto oli paikallaan ja kadulla ei liikkunut ketään.

Join kupposellisen kahvia ja kiskaisin mekon ylleni, tarkistin ajan 05.54 ehtisin hyvin siirtämään auton ”sijaisparkkiin”. Kun pääsin hissillä alas, sain ulko-oven auki ja lähdin autolle päin ei kauhullani ollut rajoja: autoa ei näkynyt missään.
Olen vähän hysteerinen miehen auton suhteen saatan yölläkin puuterointireissulla kurkkaista partsilta näkyykö sitä, joten järkytykseni oli suunnaton.

Mieleeni ei juolahtanutkaan, että Grua olisi ollut asialla ajattelin voron tahi konnan ottaneen uudenkarhean Auris:n huostaansa, eikä minulla ollut sanoja sille tapahtumasarjalle, joka siitä olisi seurannut.
Aloin säälittävästi itkeä, paikalle oli tullut toriväkeä ja ilmeisesti rahastuksesta huolehtiva rouva selitti minulle auton kohtaloa. Auton paikalle oli jätetty keltainen lappu jossa oli puhelinnumero sekä osoite josta auton voi noutaa. Rahastajarouva antoi neuvoja ja korosti ettei minun pidä missään tapauksessa hinausmaksun lisäksi maksaa mitään sakkoja.

Huvittavinta koko jutussa oli se, että autoni oli takuulla hinattu pois ennen pysäköintikiellon alkamista, tarkistin satelliittikellosta puhelimeni ajan oikeellisuuden.
Mikäs siinä auttoi, taksia en saanut tilattua, eikä tolpallekaan ilmaantunut ensimmäistäkään, joten eikun bussikyydeillä Gruan varastolle, joka sijaitsi jossain Avinguda del Puertolta lähtevällä kadulla olisiko ollut Carrer del Doctor Manuel Candela.

Olo oli nihkeä, koska en tiennyt minkälaiseen ristikuulusteluun joutuisin noutaessani autoa joka ei ole nimissäni, mutta mitään vaikeuksia ei ollut eikä sakkoa edes tarjottu, silti se oli kallista lystiä: 65 egeä.
Palattuaan mies hieman kepeästi vinoili minulle asiasta, enkö osaa viikonpäiviä. No en, vieläkään.

Siitä lähtien maanantai iltaisin olen jättänyt auton vähän kauemmas.