Kouluvoikasta huolimatta

Kouluvoikasta huolimatta minäkin tykkään liikkua.

Meilläkin muuten tanssittiin, mutta ei se ollut kivaa, sillä olin pitkä ja sain aina olla miehen roolissa. Siksi kai nytkin pyrin johtamaan tanssiessa.

Ja suunnistus oli hirveää. Mitä sillä kompassilla oikein tekee? En vieläkään tajua. Ja puut muka tuuheampia eteläpuolella. Murkkupesistäkin kuulema pystyy löytämään ilmansuunnat. Tai kallion sammalesta.

Ihme, että aina kuitenkin löydettiin takaisin sen voikkaopen luo. Hän oli äkäinen nainen. Joskus potkaisikin, jos emmimme hypätä rekin päälle tekemään voltteja.

Jos muistin valittaa kotona tuosta opesta, ei edes äiti ollut moksiskaan.
Siihen aikaan vanhemmat luottivat opettajien taitoon. Ha.Ha.Ha.