Koulukiusaamisesta

Yksi lapsistamme herätti meidät yöllä yökkäillessään kylpärissä. Kuului sieltä muutakin ääntä. Siis meillä on nyt vatsatautivirus…Vain ajan kysymys, milloin me muutkin saamme sen.

Edessä on kai kotikouluviikko.
Kamalampi visio kuin vain saada tuo virus! En tosin aio opettaa mitään ainetta, sillä omasta koulunkäynnistäni on jo monta vuosikymmentä, mutta jo se, että jos vain yksikin lapsistamme OLISI kotioppilas, saa selkäpiini karmimaan.

Tietenkin jo ekaluokalla vallitsee viidakonlaki, mutta ei lapsia voi varjella kaikelta pahalta. Kodin tehtävänä on mm. tukea heidän itseluottamustaan. Koulussa sitten opitaan, kuinka selviydytään.

Sieltä löytyy kaverit, jotka tulevat apuun, kun luokan väkivaltainen häirikkö uhkailee.
Noita häiriköitä on kaikkialla, sillä monessa kodissa on lapsillakin sietämättömät olosuhteet, joten niistä johtuen sellaisen kodin lapsi purkaa pahaa oloaan muihin.
Ensisijaisesti itseään heikompiin, sillä eihän häirikkö ole tyhmä.
Hän haluaa vihdoin olla edes jossain asiassa voittaja.

Meidän lapsia ei ole tietääkseni koskaan koulukiusattu, eivätkä he ole koskaan kiusanneet muita. No, omia sisaruksiaan aina vuoronperään. Mutta tämä kuuluu sosialisoitumiseen.

Hermojani säästämättä olenkin jo tarhakaudesta lähtien aina sallinut tuoda kavereita meille kotiin, sillä kaverithan ovat lapsen luonnollinen suojaverkosto kodin ulkopuolella.

Eteinen on usein niin täynnä kavereidenkin kenkiä, ettei yli pääse kuin loikkaamalla, mutta ei se ainakaan minua häiritse. Olen vain hyvilläni kun sentään riisuvat kenkänsä.