Konkretisoidaan

LINKKI
Profiilikuva käyttäjästä Ocaso
Ocaso Ei kirjautuneena
Liittynyt: 12.06.2008
Kirjoituksia: 276
Vastauksia: 375
Taiju kirjoitti:

jos enemmistö olisi ns. realistisia. Sanoisin, että hekö kannattavat kehitysavun lakkauttamista, adoptioiden lopettamista, eläinsuojelun kieltämistä, lopetetaan naapurin auttaminen, työpaikoilla hoivatehtävissä tehdään hoitotyö suurinpiirtein sinnepäin, mielenterveyskuntoutujat ympäri maailmaa saavat jäädä oman onnensa varaan ja kehitysvammaiset ei saa tarvitsemaansa tukea. Älkäämme välittäkö enää kenestäkään, koska olemassa oloomme vaikuttaa REALISMI!

SANOISIN, ETTÄ IHAN KAUHEA ASENNE! Pisaroista kasvaa suuri meri, sanoisin tähän kaikkeen.

Realismi tai henkilö joka on realisti ei vättämättä kannata kehitysavun lakkauttamista, adoptioiden lopettamista eikä vättämättämättä ole tunteeton asennevammainen nilkki.

Realisti on se henkilö joka auttaa lentokonelasteilla maanjäristyksen uhreja toisellapuolella maapalloa, joka lähettää konkreettista kriisiapua tiettyyn pisteeseen tai joka yrittää vaikuttaa paikallistasolla asioiden kulkuun, kuten esimerkiksi maanjäristyksiin lähetettävät uhrien etsintäpartiot koirineen. Tätä pitää mielestäni kunnioittaa, näissä tapauksissa ihminen tekee konkreettista ”ei höpöhöpö” toimintaa joka ei ole shekkien kirjoittamista epämääräisille järjestöille kehitysmaissa silkkipäällysteiseltä sohvalta käsin samalla kun croissantit paahtuvat uunissa ja kahvi tippuu kahvikoneeseen …

Nämä asiat eivät toimi kuin realismilla väittäisin minä, voimmehan lähettää perhoskokoelmamme etiopian nälkää näkeville jotta heillä olisi jotain kaunista katseltavaa illan hämärtyessä ja pölyn tulviessa mökkiin sisään … mutta etiopialainen saattaa hyvinkin ajatella asiasta toisin, kuten esimerkiksi: olipas vähä lihaisia heinäsirkan näkösiä, eivätkö ne ulkomaalaiset nyt tajua että meillä on nälkä, emme kaipaa tauluja ilostuttamaan elämäämme. Tämä tulkoon sen jälkeen kun primääritarpeemme on tyydytetty.

Saattaa kuitenkin tuntua hassulta, miten nämäkin asiat silloin tällöin ovat hyvinkin venyviä käsitetteitä, kuten olemme huomanneet sotien runtelemissa euroopan maissa viimevuosina jonne ”payasos sin fronteras” järjestö lähetti pellejä (kyllä!) hauskuuttamaan miinaan astuneita lapsia sairaaloihin, näin vaikuttaen lapsien henkiseen tilaan ja samalla epäsuorasti vanhempien henkiseen tilaan. Näin auttaen lapsien psyykettä he auttavat koko perheen sodan runtelemaa psyykettä, ja samalla yhteisön (kyläyhteisö, jne, jne) psyykettä vähentämällä sodanjakaman kylän henkilöiden välisiä jännitteitä. Näinkin pienestä saattaa olla kysymys kun pùhumme kokreettiisesta avusta hädässä oleville.

Tämä on realismia, asioihin puuttumiseen siellä missä siihen on tarve, ja niilla keinoilla joilla asioihin voidaan vaikuttaa ja nimenomaan tästä on kysymys. Realismi, kuten huomaamme, ei sulje pois fantasiaa, iloa, hauskuutta, avunannon iloa, jne, jne.

Realisti ei välttämättä halua poistaa kehitysapua myöskään, mutta hän ei välttämättä lähetä sitä maihin jossa kyseinen kehitysapu kanalisoidaan sodankäyntiin. Etiopia muistaakseni aloitti kehitysavun turvin uudestaan taistelut Eritreaa vastaan, maata joka oli juuri eronnut etiopiasta vuosia sitten. Etiopialla ei ole rahaa ruokkia kansaansa, eivätkä he edes halua tehdä sitä, mutta kyllä pommittaa naapurimaatansa ja lentää venäläisvalmisteisilla 20 vuotta vanhoilla hävittäjäpommittajilla vihollistaan vastaan joista jokaisen tunnin kerosiinin lentokulutuksella ruokittaisiin kuukausia nälkään kuolevia ihmisiä, vain kilometrien päässä lentotukikohdasta josta koneet nousivat. Puhumattakaan pommeista ja raketeista joita hävittäjät käyttävät. Puhumattakaan T62 panssarivaunuista joilla etiopian joukot käyvät myöskin sotaa eritreaa vastaan (sotatilanne on taas tänäpäivänäkin päällä) ja joiden kulutus on aivan posketonta, ainakin mitä suomen intissä tuli opittua samoista panssareista.

Tämä on sitä realismia josta puhun, ja jos tämän haluaa kokea inhottavana ja sontaisena ajatusmallina, niin mitä tähän nyt sanoisi? Tämä inhottavan sontainen ja likainen ajatusmalli ei siis poista kehitys, kriisi, ynnä muuta apua, mutta lähettää sen sinne missä sitä arvostetaan ja jossa se ei päädy venälaisen asetehtaan tileille, niinkuin etiopiassa kävi. Mitä enemmän apua maahan lähetettiin, sitä nopeammin armeija modernisoitui. Sanoin myös edellä ”missä sitä arvostetaan” eli kehitysapua, mutta tällä en myöskään tarkoita sitä että saisin tai odottaisin henkilökohtaista arvostusta tai kunniaa avunsaajien puolesta, tästä ei siis myöskään ole kysmys, mielelläni toimisin täysin anonyymisti kun avun annon tilanne tulee eteen ja kun se eittämättä vielä tuleekin.

On vain hiukan dorkaa olla tyhmän kätevä hyväksikäytetty maailman sotateollisuuden rahoittaja, tai paikallisten rikollisjärjestöiden rahoittaja avunannon huumasta sokaistuneena.

Jos haluan rahoittaa maailman sotateollisuutta, ostan suoraan heidän osakkeitaan, enkä käytä hyväkseni ihmisiä joilla oikeasti on hätä näin huijaten heitä ja itseäni.

Myös tämä, rehelisyys ja asioiden kaikkien puolien katsastaminen, on välttämätöntä avunannossa tapahtuu se joko pienessä tai suuressa skaalassa.