koiruuksia

LINKKI
Profiilikuva käyttäjästä Anna-Katariina
Anna-Katariina Ei kirjautuneena
Liittynyt: 28.03.2008
Kirjoituksia: 10
Vastauksia: 153

Otan nyt minäkin sitten osaa tähän koirakeskusteluun. Enkä halua suututtaa enkä arvostella ketään, kertoa vain oman tarinani. Minulla on koira, 14-vuotias pumi uros, Rommi. Rommi on kulkenut mukanani lapsuuden kodistani ensimmäiseen omaan kotiin ja muuttanut sen jälkeen mukanani monia kertoja. Opiskellessani se matkusti kanssani junalla viikonloppuisin 400km/suunta kotiseudulle ja takaisin ja milloin minnekin. Kamalinta mitä Rommi tietää olisi ollut jos sen olisin jättänyt viikonlopuksi vaikka kaverin hoitoon, sillä se on hyvin kiintynyt minuun ja äitiini. Välillä tuntuu, että sille ei ole mitään merkitystä missä mennään tai millä välineellä, kunhan ei tarvitse jäädä yksin kotiin tai vieraaseen paikkaan vieraiden ihmisten kanssa. Nyt kuitenkin muutin tänne Espanjaan, Barcelonaan. Ja vaikka sydäntä raastoi, katsoin parhaimmaksi jättää Rommin kotiin äitini hoiviin. Mielestäni olisi ollut eläinrääkkäystä tuoda luonteeltaan arka koira, joka on tottunut rauhallisiin metsälenkkeihin, yksin lentokoneen ruumassa tänne suurkaupungin ihmisvilinään, jossa metsälenkille mennäkseen tarvitaan auto. Meidän Rommi on jo iäkäs ja tullut mukavuudenhaluiseksi. Jos ei huvita lenkille sateessa lähteä niin sitten en lähde. Mieluisinta on makoilla sängyllä nukkua koko päivä ja nostaa vaan kinttua oman portin pieleen. Sitten paremmalla säällä voi käydä vähän pidemmällä kierroksella.

Minulla on koiraani todella kova ikävä, mutta uskon että sillä on parempi olla omakotitalossa äitini luona kuin täällä kerrostalossa suurkaupungin vilinässä. Olisi ollut itsekästä ottaa Rommi mukaan. Vaikka luopuminen oli vaikeaa ja on edelleen, en mistään hinnasta vaihtaisi pois näitä vuosia, jotka ollaan oltu yhdessä ja sitä iloa ja lohtua jonka rakas lemmikki voi omistajalleen tuoda. Minusta on hyvä, että ihmiset ajattelevat ennen koiraa ottaessaan, että millainen koira ”sopii” omaan elämäntilanteeseen. Liian usein näkee isoja koiria, jotka ovat ihan ”hulluja” vain siksi, ettei niiden kanssa jakseta harrastaa mitään mihin ne voisivat energiaansa kanavoida.

ja ps. Minä en ole koiraihminen, satun vain rakastamaan omaa koiraani ja siksi ymmärrän miksi jonkun ”vauva” kulkee repussa