Koirien ja ihmisten tunteet…

Uusimmat Keskustelu Asuminen ja eläminen Karvaturrit Lentokummeista huutava pula!!! Koirien ja ihmisten tunteet…

LINKKI

shariel
Ei kirjautuneena
Liittynyt: 11.09.2010
Kirjoituksia: 2
Vastauksia: 3

Haluan jakaa yhden tarinan ja kiittaa lentokummi tarjouksesta ja linkista. Jos vaan voi auttaa niin toki!

Meille ajautui koira naapurista. En ollut ajatellutkaan koiran hankkimista, silla omia lapsia on kolme ja ne teettavat ihan tarpeaksi toita. Oli minulla koirakin 15v, ja siten tiedan sen vastuun ja vaivan joka oikeaan koiran hoitoon tarvitaan. Nyt on sita vastoin 3 lasta ja koira, eika vastuu siita pienene, tosin rakkaus suurenee palkaksi.

Koira leikki keskimmaiseni kanssa paivittain noin viikon ajan. Tytto sitten sairastui, ja koira huolestui ja valvoi ja odotti patiolla viikon, satoi tai paistoi. Sisaan ei laskettu kun ei tunnettu. Heltisin kylla kolmen paivan paasta antamaan vetta ja jotakin purtavaa. Koira naytti nalkaiselta ja se vaisti jalkoja, joten paattelin etta sita oli koulutettu potkimalla. Koira meni kotiinsa kun tytto tervehtyi mutta jatkoi vierailujaan. Kun paatettiin etta etsimme uuden asuinpaikan tuli tyton tunteet kuvioon, tytto kun on luopunut jo jollain tavalla kotimaastaan ja monista sukulaisista isaa myoten. Ajattelin seuraavan kommentin jalkeen etta parempi pitaa koira, jos mahdollista. ”se pitaa sitoa,jos ei niin se karkaa ja jattaa kuten kaikki muutkin elamassa” No koiraa ei edelleenkaan sidota, mutta naapuri antoi koiran meille, ja sen passi on nyt meidan laatikossa. Samalla tutustuimme uuteen ihmiseen ja kuulimme koiran historian. Ihan hyvasta kodista se on, mutta yksi suu vahemman ruokittavana, eika sen luonne sovellukaan vahtikoiraksi,mika olisi sen virka perheessa. Se kun on myos aikanaan saatu ja ilmeisesti liian aikaisin ”vierotettu” joten se on sylirakas koira, joka kerjaa huomiota.

Tytto lahti sitten Suomeen mumminsa luo lomalle, ja koira jai minulle. Aivan ihanahan se onkin, on kavelty ja patikoitu esikoisen ja koiran kanssa. Koira seuraa ja odottaa pyytamatta. Istuu pyydettaessa ja tulee luokse. Pari harjoituskertaa tehtiin hihnalla ihan totuttelun vuoksi, mutta ei sita viela tarvita. Riippunee sitten tulevista asuinpaikoista. Esikoinen sita on pari kertaa mustasukkaisuuksissaan repinyt korvista mutta koira vaistaa. Silla ei ole agressiivisuutta. Edelleen se nukkuu pysyvasti ulkona. Pesun se sai (taisi olla ensimmainen saippuallinen), yms.

Me lahdimme sitten lomalle ja annoimme koiran hoidon edelliselle emannalle. SE ei sitten suostunutkaan takaisin… Mies sanoi etta no ei kait se suostu, kun on bongannut hyvan elaman; paijausta, ruokaa ja rakkautta. Edellinen emanta raportoi etta koira oli yon sisalla hanen luonaan, mutta karkasi aamulla ikkunasta takaisin talolle odottamaan. Sita ei ihan hevilla saatukaan sielta pois vaan mopon kyydissa kantaen. Hekin ovat ystavia edelleen, ja mekin saimme koiran myota uuden ystavan.

Yhdeksi kylmaksi yoksi laskin koiran sisalle, se ajatteli sosialisoivansa naapurin koirien kanssa haukkuen. Tulin makuuhuoneesta ulos ja avasin oven, sanoin etta tie on vapaa, jos haluat seurustella mene vaan. Jos haluat nukkua voit jaada sisalle. Koira katsoi mua kerran ja meni sohvan viereen. Ei kuulunut enaa pihaustakaan. Joitakin yksittaisia oita koira oli viela sisalla mutta tilanne ei toistunut… oppivainen koira siis. Sopiva meidan perheeseen.

Tieda sita sitten…. naapuristossa on monia koiria,jotka ovat liian laihoja. Mitka ovat ne hyvat oltavat mita tarjoaa Espanja ja mitka ne mita tarjoaa Suomi. Kylla minun kokemuksen mukaan koirat jotka ovat meidan naapurustossa vapaina juoksevina, ovat nalkaisia, rapsutuksen kipeita, ja sekunnissa vaihtavat kotia, jos saavat mita tarvitsevat ruuan lisaksi.

Mihin sitten perustunee se etta koira on ihmisen paras ystava. Kai siina jotain tunteita on? Molemmin puolin 😉