kivaa, mutta

LINKKI

mimosa
Ei kirjautuneena
Liittynyt: 20.02.2007
Kirjoituksia: 0
Vastauksia: 17

Opiskelin itse kaksi vuotta espanjalaisessa yliopistossa itselleni sivuainetta eräänlaisena vaihto-oppilaana (tutkinnon tein siis Suomessa) ja sain aika hyvän kuvan paikallisesta systeemistä. Asiassa auttoi myös se, että puolisoni on espanjalainen ja tehnyt siis tutkintonsa siellä.
Minun mielestäni sinun kannattaa tietää nämä seikat.

1. KIELI. Espanjan valtiollisissa yliopistoissa opiskellaan käytännössä ainoastaan espanjaksi, eli kielitaidon on oltava kunnossa. Luennot ja tenttikirjallisuus ovat espanjaksi, ja myös kokeet tehdään paikallisella kielellä.

2. PÄÄSYKOE. Espanjalaiset pyrkivät yliopistoon paikallisen ylioppilaskokeen pistemäärällä; eri yliopistoihin ja tiedekuntiin on eri pisterajat niiden suosion mukaan, eli mitä paremmat pisteet saat kokeesta, sitä todennäköisemmin pääset ykkösvaihtoehtoosi (vastaa siis aika paljon suomalaista yhteisvalintaa). Ulkomaalaisilla menettely on monimutkaisempi, lyhyesti kerrottuna seuraava. Espanjan yliopistoon haluavien ulkomaalaisten kohdalla ratkaisee lukion päästötodistuksen ja (muistaakseni) ylioppilastutkinnon pistemäärien lisäksi ulkomaalaisille tarkoitettu selectividad-koe (selectividad on espanjalaisten ylioppilaskoe), jossa on äidinkielen (espanjan), vieraan kielen ja ainakin reaaliosio. Kokeita järjestetään eri puolilla Espanjaa muistaakseni pari kertaa vuodessa, sekä monissa eurooppalaisissa kaupungeissa, ei kuitenkaan Suomessa. Ennen kokeeseen osallistumista suomalaiset todistukset pitää käännättää virallisesti espanjaksi ja anoa niille yhdenmukaistamista (convalidacion) Espanjan opetusviranomaisilta. Espanjalaisissa yliopistoissa ei ole tunkua ulkomaalaisista yliopistoista, joten käytännössä kokeen läpäiseminen yleensä riittää halutun aloituspaikan saamiseen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että koe on tehty espanjalaisten lukio-opintojen pohjalle, eli suomalaiselta pohjalta sen läpäiseminen voi olla mahdotonta.Yksi mahdollisuus olisi lähteä Espanjaan kielikurssille, ja käydä samalla selectividadia varten preppaavalla kursilla, joita järjestetään ulkomaalaisille monissa kaupungeissa. Kansainvälisen henkilövaihdon keskuksen CIMO:n sivuilta http://www.cimo.fi löytyy (kohdassa julkaisut/maaoppaat) hyvä opas Espanjassa opiskelusta, siellä prosessi selitetään tarkemmin.

3. OPISKELUN ANTOISUUS JA KALLEUS

Minun mielestäni tutkinnon arvostusta tärkeämpää on se, miten antoisaa sen suorittaminen on ammatilliselta ja henkilökohtaiselta kannalta. Koska Suomen kaltaisia pääsykokeita ei ole, eikä myöskään ammattikorkeakoulujärjestelmää, käytännössä kaikki lukion suorittavat jatkavat Espanjassa yliopistoon. Ainakin niissä tiedekunnissa, joissa pisteraja on matalalla, tämä näkyy selvästi motivaatiossa: puolet opiskelijoista istui luennoilla kuluttamassa aikaa tietämättä, mihin opiskeluillaan oikeastaan halusi päästä. Toisaalta joukossa oli valtavan tehokkaita ja tunnollisia tyyppejä, jotka pänttäsivät hullun lailla tietäen, että Espanjassa yliopistokilpailu alkaa toden teolla valmistumisen jälkeen – akateeminen työttömyys on nimittäin ihan eri luvuissa kuin Suomessa. Opiskelu painottui ainakin yhteiskuntatieteellisessä (jossa minäkin opiskelin) luentoihin; projekteja ja kirjatenttejä oli vähän. Lukukausimaksut riippuvat yliopistosta ja suoritettavasta tutkinnosta, mutta täyspäiväisestä opiskelusta joutuu pulittamaan ainakin 1000 euroa vuodessa. Juhlimista on suunnilleen yhtä paljon kuin Suomessa, vaikkei samanlaisia tiedekuntien tai osakuntien bilekulttuuria olekaan. Erasmus-vaihtarit ovatkin sitten asia erikseen – heillä oli bileitä jokaiselle päivälle.

Minulla oli onni voida valita juuri itseäni kiinnostavia kursseja, mikä teki opiskelusta mielenkiintoista ja tavoitteellista siitä huolimatta, että opetuksen koulumaisuus ja jäykkyys häiritsivätkin. Hyvä vaihtoehto Espanjaan halajavalle on mielestäni hakea ensin paikka Suomessa ja sieltä käsin sitten pyrkiä vaihtariksi. Näin välttää paperisodan ja lukukausimaksut.