kissat ja kauhu-kissat

Uusimmat Keskustelu Asuminen ja eläminen Karvaturrit Kissat ovat ihania 2 kissat ja kauhu-kissat

LINKKI
Profiilikuva käyttäjästä Laura
Laura Ei kirjautuneena
Liittynyt: 18.04.2008
Kirjoituksia: 26
Vastauksia: 209
NääSNääS kirjoitti:

Mitenkäs on oletteko jaksaneet viettää nimppareita perjantaisin Perjantaille?
Muistelen kuinka OC otti asian ”vakavasti” ja järjesteli nimppareita.

Eikö Sämpylällä ollut omaa ”matkakoria” kun tuli hoitoon?

Pidättekö Perjantain ihan sisäkissana vai pääseekö se ulos valjaissa vai ilman valjaita?

Musta on alkanut tuntua, että meillä on aina Perjantain päivä, niin paljon sitä hemmotellaan uusilla leluilla (kuukauden aikana on kadonnut 6 helistinpalloa), pikku herkkupaloilla (raaka kana on ykkössuosikki) ja pusuttelulla.

Sämpylä ja sen sisko Samantha muuttivat meidän nurkkiimme reilut kaksi vuotta sitten, kun itse muutimme tähän. Naapuri on paikalla vain kolmisen kuukautta vuodesta, ja lopun aikaa kissat ovat olleet sen varassa, että alakerran naapuri tuo niille aamuisin ruoan. Mutta ei siis ketään paijaamassa, madottamassa, päästämässä talvikylmillä sisään etc. S&S huomasivat pian ”Tässä asuu idiootteja, jotka lääppivät ja jumaloivat teitä” -kyltin ovemme yläpuolella, ja siirtyivät jalkoihimme kiehnäämään. Naapuri on iloinen, että nyt hänen kissansa ovat ilmais-hoidossa (=asuvat meillä, viedään lekuriin jos tulee tarvetta). Naapuri on high class-britti, joka on kyllä oikein mukava tyyppi, mutta ei oikein ymmärrä, mitä kaikkea kissasta huolehtiminen tarkoittaa.

Perjantailla on kaulapanta, jossa on puhelinnumeromme. Pannan kanssa se saa mennä urbanisaatiomme community-gardeniin ulkoilemaan omin nokkinensa. Sille on jo muodostunut tietyt paikat, joissa se luuhaa – pari puskan juurta ja kiipeilypuuta. Muutaman kerran olen kiertänyt Pertsun kanssa koko urbanisaation. Kiltisti se kipittää joko rinnallani, tai ainakin parin metrin säteellä minusta ja tottelee ”tänne” ja ”ei”-käskyjä. Omin päin se saa ulkoilla muutaman tunnin päivässä. Loput ajasta se on sisällä, nukkuu ja peuhaa.

Ronkeli; voi ei. Kaikki kissat eivät todellakaan ole meidän ihmisten näkökulmasta ihania. Toiset ovat jo syntyessään luonteeltaan arempia, eivätkä koskaan päästä lähelleen enempää kuin yhden ihmisen. Teidän kissalle on tämän lisäksi luultavasti tapahtunut sen lisäksi jotain kamalaa, miksi se on niin vihamielinen. Ei kotona pitäisi joutua pelkäämään omaa lemmikkiään. Joku kissa-ammattilainen ehkä osaisi antaa neuvoja tai opettaa kissan ns. paremmille tavoille (nöyremmäksi/luottavaisemmaksi emäntiään ja isäntiään kohtaan), mutta näin maallikkona ei voi kuin toivoa pitkää pinnaa ja ymmärrystä kissaa kohtaan. Olen ollut ymmärtävinäni, että kissat aistivat pelokkuuden, ja voivat hermoilla senkin takia pelokkaan ihmisen seurassa (vähän niin kuin hevoset). Toinen kotikonsti välttää pahoja tilanteita ns. hullujen kissojen kanssa on, ettei ikinä tuijota kissaa silmiin (varsinkaan silloin, kun siihen koskee) -> se on agressiivisuuden ja haasteen merkki.

Eräällä tutullani oli luonnevikainen kissa, joka hyökkäili muiden, paitsi emäntänsä kimppuun. En ole ikinä pelännyt elämässäni niin paljon kuin silloin, kun tämä valtava kolli tuli sähisten päälleni, kynnet ja hampaat ojossa. ”Syynä” oli se, että emäntä oli mennyt viereiseen huoneeseen, ja kissa ”tunsi olonsa vieraassa seurassa uhatuksi” (=emännän selitys). Itse ehdotin kissalle nukutuspiikkiä, mutta se oli tietysti omistajalle kauhistus (ja kissa olikin hänen seurassaan ihan kiva). Se kissa ei ollut kokenut sen kummempaa ”traumaa”, kuin joutunut olemaan koko ikänsä paljon itsekseen 30 neliön yksiössä, kun emäntä teki pitkää päivää opintojen ja töiden parissa.