Kiitos maininnasta

Neet muuttuvat aina kaikkien blogien äideiksi kadotessaan … Bittitaivaissa leijuu minultakin miljardeja helmiä, jotka ovat karanneet hemaisevien huultenipyörteiden hämmästelyasennossa ollen sen taivaan tuuliin tietymättömiin eivätkä koskaan enää mieleen palaa.

Kun oikolukee omiaan, sitä miettii usein, josko olisi parempi sittenkin deletoida. Älyllisetkin oivallukset latistuvat, kun ne näkee kirjoitettuina. Mutta auta armias, jos et enää niitä näekään, elämäsi parhaita …

Tämänkin jutun olisi ehkä moni suonut katoavan ja saattaa kadotakin. Katsotaanpa. Napsautan tuosta ja sitten … 🙂

Sorry, taisitte joutua lukemaan.