Ketjusta ehkä poiketen…

LINKKI
Profiilikuva käyttäjästä Old Chap
Old Chap Ei kirjautuneena
Liittynyt: 13.07.2006
Kirjoituksia: 106
Vastauksia: 2386

Vanha pieru täällä taas mellastaa. Asun nyttemmin kahdessa vieraassa kulttuurissa vuorottain ja tällä hetkellä majailen tilapäisesti vieläpä suomalaisessa hostelissa, Fuengirolassa. Palvelun, myynnin ja markkinoinnin tehtävissä olen toiminut koko ikäni. Ihmismieltäkin olen syvyyksiä myöten sekä opiskellut että kopeloinut. Ja nyt nautiskellut näistä kirjoituksista – hirtehisestikin hirnahdellen.

Ketju sisältää paljon hyvää tavaraa mutta paljon myös omahyväistä potaskaa. Suomesta katsoen täällä Espanjassa on erilaista, eikä sitä kuvaa kykene muuttamaan lukemalla tai käyskentelemällä silloin tällöin viikon turistien parissa.

Totuus meistä suomalaisista ulkomailla on kutakuinkin semmoinen, kuin avauksessa sanottiin. Yhtä hyvin palveluyritysten asiakkaina kuin katukuvan kummastelijoinakin. Näin vain on, se on nähty – vaan silti sitäkään ei pitäisi yleistää. Joukosta nimittäin erottuvat aina parhaiten vain ne, jotka herättävät tunteita. Fiksummat vain hoitelevat hommansa sujuvasti ja ostavat joskus jopa salmiakkia.

Kotonani on ollut vain espanjalaisia tv-kanavia joten nyt hostalissa näkemäni suomalainen tuutti on suoltanut itselleni eksoottista herkkua. Ja tänä aamuna viimeksi ihmettelin (muistellen tätäkin keskustelua), mikä siellä entisessä kotimaassani mättää. Vakavat päät puhuvat eleettömästi vakavista asioista. Tukia, koulutuskartoituksia, ongelmia, puutteita ja vaikka mitä. Ei ainoatakaan myönteistä aihetta. Holhousta vain ja sen kaipuuta. Vastuiden painamia ihmisiä. Ilottomuutta.

Joskus puhuttiin nuorison uusavuttomuudesta, mutta omasta mielestäni asiat alkavat kääntyä päin vastoin. Nuoret ovat aktiivisia, kielitaitoisia, avoimia ja uteliaita. Joskus ehkä viisaitakin kokemuksien puutteista huolimatta, mutta ainakin käsityksiä ja ymmärryksen yritystä on. Kunnes …

Kirjoitan tätä tilassa, missä kaksi suomalaista miestä nautiskelee aamupäivän lasillisiaan ja juttelee viksuja (oikein kirjoitettu). Toinen pari puhuu menneistä, siitä mitä on täällä ollut, kun ollaan oltu ennenkin. Vaikuttaen siltä, että ei olla loppujen lopuksi oltu kuin ulkosuomessa. Ooo, Los Pacos.

Sain illalla puhelun. Espanjalaisen asuntoni vuokrannut fiksu (äffällä, joo) kaveri kyseli vekottimen käyttöohjeita. Tuli mieleen tämän ketjun avaaja, kun kerroin miten se toimii ja rohkaisin kokeilemaan itse – eihän se siitä miksikään, saati rikki mene. Toisen vuokralaisehdokkaan olin aikaisemmin torjunut, kun alkoi vaikuttaa jo kyselyvaiheessa siltä, että olisi pitänyt … (lue keskustelun avaus).

Mutta takaisin suomalaisuuteen. Jos piirrät liidulla asfalttin viivan suomalaisen ryhmän ympärille, saat melko varmaan joukon pysymään sen sisällä, kunnes joku antaa erikseen luvan astua viivan ylitse. Mutta ennen sitä ihan varmasti joku kysyy kenelle ympyrä kuuluu ja mitä palveluja se sisältää, maksaako joku korvauksia ympyrässä vietetystä ajasta ja voisiko saada tukea, kun ei jaksa elää nojailematta johonkin. Muutoin ollaan vaiti.

Mitäs siitä sanotte?

Ja vielä Pedro Suomalaiselle ihan erikseen: Hek-hek poika, ihan hyvin yritit, mutta ei tuo mua vielä hetkauttanut. ’Yksi monien puolesta’ -trauma kun ei kuulu omaan tautiluettelooni.