kesällä Suomessa

Heti alkuun: en kuulu ihmisiin jolla on 50 lähintä ystävää enkä tiedota Facebookissa joka kerta kun takapuoleni tuolista nostan. Mutta muutamia suomalaisia ystäviä on säilynyt.

On ollut tapana käydä kesällä Suomessa – vuosi vuodelta yhä pikaisemmin mutta käydään kuitenkin. Ja missä suomalaisen kesällä tapaa ellei kesämökillä. Rituaali tapaa olla aina samanlainen joka mökillä; grillipihvit, saunominen, saunan löylyjen kehuminen ja jälkiruoat muodossa tai toisessa. Sitten vieraat nukkumaan hyttysiä inisevään puunhajuiseen pihamökkiin. Siinä tarpeeksi rangaistusta kesärauhan häiritsijöille.
Kuulumiset ovat yhtä rituaalinomaisia; kuka on ostanut uuden auton, kenen suvusta on kuoltu. Siinä ne suurimmat uutiset tavallisen perheen elämässä.

Poikkeilemme harvakseen myös muissa Euroopan kaupungeissa, jonne on vuosikymmenten aikana syntynyt ystävyyssuhteita. Melkein etukäteen arvaa sikäläisetkin kuulumiset;, puutarhassa on uutta kivetystä, uusi sukupolvi laatii kummallisia lakeja ja EU:n laajentaminen vie kohta leivän suusta. Ollaan puolin ja toisin tyytyväisiä, että vieraat ovat ymmärtäneet majoittua hotelliin. Mutta hienoa oli taas tavata, nähdään taas parin vuoden päästä.

Eli ei muissa maissa perusperheitten elämä sen raflaavampaa ole kuin Suomessa tai Espanjassa. Elämä on enemmän kestävyyslaji kuin extremenäytös.