Kävin vaimoni kanssa

LINKKI
Profiilikuva käyttäjästä AndersReisen
AndersReisen Ei kirjautuneena
Liittynyt: 23.02.2007
Kirjoituksia: 4
Vastauksia: 5

Kävin vaimoni kanssa hiihtolomalla Barcelonassa pääsiäisenalusviikolla. Hiihtokelejä ei Katalonian pääkaupungissa sentään ollut eikä toisaalta kyllä hellettäkään, mutta lähes kaikki muut säätyypit ennätimme kokea: vesisadetta, ukkoskuuroja, pilvipoutaa, auringonpaistetta. Lämpötilat olivat n. +10…+20 C.

Keväät eivät näytä olevan veljeksiä Epsanjassakaan. Paikallisilta kuulimme, että moisia sateita ei ihan joka vuosi siellä koeta. Rankkojen sateitten aiheuttamat tulvat veivät mukanaan ymmärtääkseni jossain Pyreneillä jonkin 2000 vuotta paikallaan jököttäneen roomalaisten rakentaman sillan! Barcelonassa ei sentään tulvinut, mutta sade kyllä vesitti muutamana päivänä tutustumista tuohon miljoonataajamaan ja etenkin innolla odottamaani mopoilua.

Parina päivänä ajelimme Barcelonan lähiseutujen mutkateitä vuokraamallamme BMW F650GS:llä. Kaksi kolmasosaa ajasta taivas mätti vettä, mikä nyt ei välttämättä lisännyt ajonautintoa. Eikä ainakaan helpottanut mojovien vuoristomaisemien tarkkailua ja kuvaamista. Noh, säälle nyt ei mitään voi, mutta harmittihan se hieman, kun aika tyyris vuokramopoilu (110 € / päivä) typistyi suunnitellusta jonniin verran.

Hienoja vuorten rinteillä luikertelevia teitä Barcelonan lähistöllä on vaikka kuinka, mutta tällä kertaa emme ennättäneet koluta niistä kuin murto-osan. Tutuiksi tulivat heti Barcelonan luoteispuolella sijaitsevat vuoristoalueet mm. Sierra de Montserrat, Parc Natural de Sant Llorenc del Munt i de la Serra d’Obac sekä Barcelonaa ympäröivien Tibidabon ja Vallvidreran mäkiseuduille mainiosti sommitellut kurvitiepitoiset tervapolut.

Prätkän vuokraaminen Barcelonan kaltaisesta suurkaupungista on kyllä hieman kyseenalainen homma, koska ajaminen ulos kaupungista (ja illalla takaisin) vie joka kerta jommo tovin eli pääseminen pelipaikoille on aina työn takana ja vie aikaa varsinaiselta kurvailulta.

Ajaminen Barcelonassa ei nyt ollut sen kummempaa kuin suurkaupungeissa muutenkaan. Kaupungin kadut ovat erinomaisen ahtaita ja sokkeloisia. Autoja, skoottereita ja ihmisiä on mahottomasti joka paikassa. Liikenne on kiihkeätä ja ruuhkaista, mutta kun sen rytmissä pysyy, ei se ole heinäntekoa kummempaa.

Mukanamme oli oma Magellan-gps, joka kulki mukana karttalaukussa tankin päällä. Gps:n olisi voinut vuokratakin, mutta en jaksanut opetella oudon vehkeen käyttöä. Navigaattori oli kyllä kullanarvoinen vehje, yksisuuntaisia katuja on Kalatalonian helmessä hirveästi, joten kartalta etukäteen katsellulta reitiltä poikkeaminen olisi hetkessä eksyttänyt totaalisesti ja gps:n hetkellisen arpomisen johdosta niin tapahtuikin. Lopulta karvalakki-Magellanin avulla sijainti selvisi ja homma ei mennyt ihan tikanheitoksi. Espanjalainen tienviitoitus ei aina pohjoismaalaiselle auennut eli liikenneympyröissä pyöriminen tuli tutuksi.

Yksipyttyinen vuokrapyörämme oli oikein näppärä ja ketterä sekä ällistyttävän vähäruokainen peli, mutta kahdelle aikuiselle hieman pieni tiloiltaan ja 955 cc Triumph Tigeriin tottuneelle tehoton vuoristoteillä. Toisaalta oli ihan hyvä, ettei talven jälkeen ollut alla mikään tykki, vaan ajamiseen sai totutella leppoisasti putputtelemalla.

Omat ajokamppeet raahasimme mukanamme Suomesta, mikä oli – sanoisinko – aika lämmintä hommaa. Toisaalta en kyllä Barcelonan liikenteeseen kovin mieluusti lähtisi farkuissa ja pikkukengissä. Ja nyt oli vielä tuo sadekelikin, jolloin omat kunnon vermeet olivat oikein paikallaan.

Pyörän vuokranneen BMW Moto Rentalin kanssa homma pelasi hyvin ja yhteyshenkilöitten Scottin ja Juan Pablon kanssa kommunikointi sujui heleposti englanniksi. Vuokrahinnat ovat toki korkeat, mutta muuten yhden kerran kokemuksella voin suositella ko. puulaakia.