karvaturri vai sijaislapsi

Loikin taas äsken koiranjätöksien yli jalkakäytävällä ja tulin miettineeksi, miksi niin moni haluaa vaivoikseen eläimen vaikka ei jaksa hoitaa sitä. Jos kerran hoivattavan hinku on kova, niin sekä Suomessa että Espanjassa on suuri määrä sijaiskotia etsiviä lapsia, jotka tarvitsisivat aikuisen hoivaa. Viina, huumeet ja kotiväkivalta ovat liian monen lapsen arkipäivää molemmissa maissa.

Vai olisiko niin, että tyhmä eläin kiintyy ihmiseen kuin ihmiseen, joka ruokkii sitä. Lapsen silmiin et saa samaa alistuvaa kiintymysilmettä pelkillä nakeilla ja perunamuusilla, vaan siihen tarvitaan muutakin. Pelkäävätkö nämä karvaturri-ihmiset vaivalloista ihmiskontaktia, ehkä?