Kansainvälisistä päivistä.

LINKKI
Profiilikuva käyttäjästä Ocaso
Ocaso Ei kirjautuneena
Liittynyt: 12.06.2008
Kirjoituksia: 276
Vastauksia: 375

Tulin juuri kyseisiltä kansainvälisiltä päiviltä, miellyttävää oli ja olen hyvin tyytyväinen visiittiini.

Huomasin kansanvälisiltä päiviltä miten eteläamerikan maat olivat tehneet kaikkensa miellyttääkseen yleisöä sekä olivat nähneet vaivaa rekvisiitan suhteen. Rekvisiitta on se joka ensinmäiseksi osuu vierailijan silmään ja joka ”kutsuu” vierailijan tutustumaan maahan.

Eteläamerikan maista mieleeni painui Argentiinan grilli jossa paistettiin kokonaisia eläimen ruhon osia sekä mitä mielenkiintoisimman näköisiä makkaroita joihin olinkin tutustunut jo aikaisemmin. Nämä makkarat olivat lähinnä paksun bambunrungon paksuisia sekä noin metrin pituisia. Rasva kihisi avotuligrillillä. Argentiinalaiset eivät häpeä itseään eivätkä häpeä myöskään lihanlaittotaitoaan. Se on hyvä, sillä näin mekin pääsemme osalliseksi siitä.

Persian (tämän päivän Iran, mutta näytteille asettajat eivät ole Iranilaisia vaan Persialaisia, kuten ymmärtänette) ”casetassa” oli myös mitä mielenkiintoisinta, ei niinkään rekvisiitan takia, vaan oikealle (sisääntulosuunnasta katsoen) seinälle kiinnitetty lyhyt ja tarpeellinen kuvaelma maan historiasta ennenkuin maa muutti nimensä Iraniksi -70 luvun lopulla harmillisten ja maalle haittaa tehneiden väkivaltaisuuksien jälkeen. Sain myös lukea seinäesityksestä mielenkiintoisen palan keski-idän historiaa sekä Darius ensinmäisestä että Macedonian Aleksanterin vaimosta, Roxannesta. Täällä kävi myös selväksi niille jotka eivät ole päässeet historian opiskeluissaan ikinä käsiksi lähi-itään, että Macedonian Aleksanteri määräsi tuhansien sotilaittensa naida Persialaiset vaimot sekä tehdä heidän kanssaan jälkikasvua jotta Macedonian siemen leviäisi maailman sivu. Näin tapahtuikin. Tästä syystä tänä päivänä Kreikan ja Iranin keittiö ja monet tavat ovat niin samanlaisia, kuten moni meistä on varmasti huomannut näissä maissa matkustellessamme. Tämä vain vahvisti uskoani siitä että maailman kansojen liikkeet, valloitukset, eivät välttämättä köyhdytä kansoja niinkuin yleisesti luullaan katutasolla, vaan satojen vuosien kuluessa loppujenlopuksi rikastuttavat valoittajaa sekä valloitettua. Tämä ei tietenkään helpota ihmisen oloa joka varjelee omaa kulttuuriaan kaikkea ulkopuolista kohtaan, mahdollisesti syystänsäkin, mutta hänelle helpotukseksi se että yleensä pitkällä tähtäimellä kulttuurien sekoittuminen tuo uutta happea kansojen henkeen sekä keuhkoihin. Kansojen geneettinen perimä myös paranee, joka estää esimerkiksi niin tyypillisten ”kansantautien” leviämisen geneettisen kansallisperimän maissa. Ehkäpä tästä syystä lähi-idän sekä varsinkin persian ihmiset ovat komeita sekä varsin kauniita, mahdollisesti jopa hiukan turhamaisiakin kauneudestaan, mutta miksi peitellä piirteitään jos ne on todettu jopa kansainvälisestikin mallikkaiksi. Persialaiset ovat komea kansa.

Olen hyvin tyytyväinen visiittiini kansanvälisille päiville, vaikka päivien tulisi mahdollisesti saada vielä enemmänkin maita osallistumaan jotta kuhinaa saataisiin enemmän. Askel askeleelta käy vakaan tie, ja ehkäpä ensivuonna maita on innostunut lähtemään kelkkaan enemmänkin.

Eteläamerikkalaiset karamellit olivat myös hyviä, eivätkä ne olleet liian makeita.