juu, juu Mille

Niinkuin varmaan ”rivien välistä” luit,
en halua paikkaan, missä tarvitaan villasukkia. 🙂
Tosin, kyllä mä niitä joskus himassakin pidän.

Enhän minä matka-aikaa Omasta puolestani sure,
vaan sen Kissimirrin puolesta.
Tosi on, ettei siinä lentämisessä, ahtaissa penkeissä,
kovin suurta hohtoa enää ole.

Kiitos toivotuksesta. Yritän kyllä aina matkalla muistaa–
hei! mä olen nyt täällä. Ilonpisaroita mieleen. 🙂

Tosin sitten myöhemmin, kun mulla on ”huolehdittavana”
nää kaks perheenjäsentä, on heidän onnensa minun
viihtymistäni tärkeämpää. 😉